LOPPURUTISTUSTA
Kevät ja kauden päätös yllättää aina, ikään kuin se tulisi puun takaa, niin nytkin. Vuodenajat tulevat niin kuin niiden tulee tullakin, jäät sulavat kuten pitääkin.
Finaalin ei pitänyt sulaa, odotukset olivat lämpimät ja jää Porissa kovaa, molemmat sulivat kuitenkin eikä Kamppari-porukka saanut mukaansa 185 vuotiaalle Mikkelille sen haluamaa lahjaa.
On selvää, että hopea ei ole häpeä - no hieman kulunut ja lohduttamaton fraasintynkä alkaa jo olla, mutta kuitenkin sitä lienee käytettävä paremman puutteessa. Erikoista tässä casessa on se, että lataus jäi nyt piippuun, kulta meni ansaitusti kaverille ja pulinat pois. Voidaan aprikoida syitä ja syntyjä, mutta harmillista erikoisen lisäksi casessa on Mustan voimattomuus ja alle oman tason pelin esittäminen. Se ei antanut finaaliin oikeaa singnaalia eikä näyttänyt loppuottelun joukkueiden todellista tasoa, osaamisesta puhumattakaan. Harmillista lajin kannalta.
Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin Kamppari-yhteisölle hieno, jopa loistava. Johtava suomalainen jääpalloseura voi ylpeillä juniorityöstään niin junnusarjojen tulosten, kuin edustusjoukkueenkin osalta. Katsottaessa tulevaan voidaan olla luottavaisia mikkeliläisen jääpallon puolesta ja lajinkin puolesta kokonaisuutena. Kirjoittaja aistii bandyliigan tason olleen selkeässä nousussa, samoin lajin kiinnostuksen Suomessa. On vain muutama muuttuja alkuun ja sitten muutama vielä lisää.
Jääpallohallit.