PELI, JOKA EI SUOSTU KUOLEMAAN.

  Näin otsikoi ruotsalainen Malmön yliopiston liikuntatieteen apulaisprofessori Torbjörn Andersson tutkimuksensa sekä tarinansa jääpallosta ja sen suhteesta ruotsalaiseen urheilukulttuuriin.  Tarinalla lienee kontaktipintoja myös suomalaiseen jääpallokulttuuriin.

  Otsikkoa on toisteltu myös Suomessa, varsinkin nyt, kun kaivattu ja odotettu hallihanke on taas kerran vastatuulessa.  Suomessa, kuten Ruotsissakin jääpallo lajina ankkuroituu kuitenkin syvemmälle jään pintaan, sen perimmäisiä tarkoitusperiä ja tehtäviä ovat kansalaisyhteiskunnan palveleminen ja vaihtoehdon tarjoaminen sekä lajin harrastajille että koko yhteiskunnalle.  

  Jääpallon tulevaisuus on turvassa, jos laji pysyy nykyisessä dynaamisessa menossa mukana.  Lajin on pystyttävä sopeutumaan yhteiskunnan uuteen rytmiin, on löydettävä keinot lajin nykyaikaistamiseen, mutta pidettävä silti mielessä perinteet.  Ruotsista saa hyvät neuvot ilmaiseksi, seurataan vain kehitystä sveanmaalla ja tehdään perässä.  No, ei nyt sentään, mutta sinne päin, onhan siellä onnistuttu säätämään lajille oma tilansa, joka menestyy ja voi hyvin.  On siis edettävä askel askeleelta.

  Nyt jos koskaan elämän ja kuoleman kysymys on halli.  Ja niitä tulisi saada rakenteille useita.  Millä rahalla, sitä en tiedä, mutta tiedän niiden sijoittuvan pääkaupunkiseudulle sekä suomalaisiin jääpallokeskuksiin, joissa nähdään selkeä markkinarako ja mahdollisuus integroida investointi kansalaisten liikuntaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

   

  TV:n vaikutus yhteiskuntaan ja kansalaisiin on kiistaton.  Suomessa YLE näyttää lajistamme yleensä vain loppuottelun, kiitos siitäkin vähästä.  Ehkä saamme sen minkä ansaitsemme ja juuri siksi lajin on kehityttävä, sen harrastajapohjaa tulee kasvattaa, siitä tulee tehdä kiinnostava vaihtoehto yleisölle, nuorisolle sekä edustustasolle.  Silloin olemme ansainneet näkyvyyden ja palstatilan, julkisuus tulee sen myötä.  Koska on niin, että harrastajamäärät kertovat medialle mikä kansalaisia kiinnostaa ja mitä halutaan nähdä ja kuulla.   

  Maaseudun jääpallokaupungit tulevat muodostumaan lajin harrastuksen keskuksiksi, joissa eri maakuntien erityispiirteistä kumpuava mentaliteetti värittää ja rikastuttaa lajia, antaa lajille heimokulttuuria sekä lujittaa yhtenäisyyttä.  Syntyy oman kaupungin/maakunnan tuote, Seura.

  

                  Kuva Kari Nuolinko Kamppari - arkisto

  Fanikulttuuri tulee lajin menestymisen myötä, väriä tunnustetaan ja sen ympärille vihkiydytään, siitä tulee jopa elämäntapa perheittäin omien lasten harrastusten myötä.  Torbjörn Andersson tarkastelee laji- ja fanikulttuuria Ruotsissa loppuotteluiden kautta.  Finaali, kauden loppuhuipennus, kerää pelipaikkakunnalle valtavat määrät faneja, jopa enemmän, kuin jalkapallossa.  Se on perinne, josta ruotsalaiset eivät halua luopua.

  Perinteet siis elävät Ruotsissa ja jääpallo elää perinteiden ja nykyajan välillä sopeutuen aikaan sekä tapoihin.  Siksi se onkin menestyvä vaihtoehto harrastajille.

  Jääpallo syntyi Englannissa joskus 1700 luvun jälkeen, 1800 luvun puolenvälin paikkeilla Nottingham Forest Football and Bandy Club oli ensimmäisiä seuroja, joissa pelattiin bandyä.  Kansainvälisyys on elinehto monelle, niin jääpallollekin.  Kansainvälinen jääpalloliitto FIB on tehnyt hyvää työtä, harrastuspohjaa on laajennettu ja laji hamuaa tosissaan olympialajiksi.  Parhaaseen a-ryhmään kuuluvat Ruotsi, Norja, Suomi, Kazakstan ja Venäjä, lajin MM-turnauksiin on osallistunut toistakymmentä maata. 

      

   

PAKKANENKO PÄÄOSASSA ?

Kova pakkasjakso sattui poikien MM-kisojen ajaksi, kirjoittaja luulee suurimman kärsijän olleen jääpalloväen, harmi, sillä todella tasaisia otteluita pelattiin ja hyvällä tasolla.  Sentään finaaliin saatiin normaali ulkoilmakeli,  joka näkyi myös yleisömäärässä.

  Kampparit hoiti käytännön järjestelyt ja jos saa lainata pääsihteeri Kimmo Huotelinia, myös kirjoittajaa hävettää maineikkaan Hänskin huoltotilat, muutenhan kenttä kaupungin keskellä sai ainakin ruotsalaisilta kiitosta sijainnistaan, hyvä niin.

  Pakkaselle emme voi mitään, napsaisi merkkinsä ilmeisesti myös ottelun striimaukseen ja juhlava (ilmeisesti) opening seremony jäi kotikatsomoissa näkemättä.  Kommentit striimin katsojakentässä kertoivat seuraajien olleen harmissaan tilanteesta, no, joku nokkela kaiveli muutaman kerran näkyvän kanavan framille ja linkitti sen kommenttikenttään, näin saatiin ottelu näkymään.

  Kun näytetään näinkin merkittävä tapahtuma, ainakin kirjoittaja jäi kaipaamaan hidastuksia ja toistoja maaleista yms.- tapahtumista.  Muuten striimaus oli tuttua laadukasta mikkeliläistä tasoa ja laatua lähikuvineen ja kameratekniikoineen.  

  Ennakkokaavailuissa Norja noteerattiin tasapäiseksi kolmikkoon ja se stemmasi, Norskit näyttivät osaamistaan ja kookas joukkue tarjosi tasapäisen vastuksen Ruotsille ja Suomelle.  Joukkue pelasi näyttävää ja kurinalaista jääpalloa Olav Heyerdahlin, Michael Hansenin ja Sondre Ramstadin johdolla.  Joukkueen esitys rauhoittelee jääpalloväkeä, Norja on mukana jääpallon jalossa lajissa jatkossakin.  Hieno suoritus tunturimaan pojilta, sääli, että jonkun oli jäätävä kolmoseksi.

  Ruotsi oli ennakoidun vahva, joukkueen luisteluvoima näkyi pelaajien otteissa ja joukkue luotti pallolliseen pelaamiseensa, tekniikkaa löytyi ja se näkyi mm. varmana ilmapelin hallintana ja narukerän kierrättämisenä alakerran kautta sitkeästi.  Ruotsalaisten aprikoitiin kärsivän pakkaskelistä ja ulkoilmakeleistä, no pakkasta oli ja luntakin saatiin finaaliin.  Tiedä häntä sitten, ainakin finaali ratkesi pitkään palloon, mutta niitähän Ruotsikin viljeli lopuksi.  Lucas Matsson, Alex Gustavsson sekä Rasmus Lundahl näkyivät naapurin tasokkaasta joukkueesta.

                                     Kuvat Finbandy

  Suomi oli kotonaan Hänskissä, eikä ihme, tuttu kenttä ja kommervenkit.  Fyysisen mittarin mukaan pienikokoisin, mutta pippurinenkin, selkeästi yksilöihin nojaava joukkue, joka raatoi niska limassa kuskaten narukerää 2-3:n pelinrakentajan voimin.  Muutama pelaaja nousi parrasvaloihin erityisesti, Simo Huotelin ja Iivo Korhonen etunenässä, mutta myös Oskari Kokko ja Paavo Tapio tekivät mainion turnauksen.  Erikoista ja harjoiteltavaa lienee kulmurit, niistä tulisi saada jotain kotiin viemisiksi, ettei ratkaisu ensi kerralla jää jatkoajalle.

Apropoo, pakkasesta.  Pohjoisen poikia kaikki, eivät jähmettyneet !

      

 

JÄIKÖ JÄÄPALLO LAJINA HIMMAILEMAAN ?

No ei ihan alkuun mennä, mennään vaikkapa vuoteen 1967, silloin Lappeenrannan Kimpisellä pelattiin MM kullasta ja niin pelattiin myös Oulussa, Warkaudessa, Helsingissä ja Mikkelissä.  Hyvin silloin meni, hopeaa pokattiin ja kolme suurmaata katselivat pojojaan plakkareissaan, kullakin neljä ja NL mestari.  No niin.

Väkeä oli katsomassa 15500 ja n. 2600 per matsi, ei huono.  Luulen jääpalloherrojen hykerrelleen, kassan kilisseen ja pillerin pyörineen, kansakin sai sirkushuvinsa.  Oli ne aikoja ne.

Kuumaa mehua ja makkaraa myydään edelleen ulkokentillä, ajat eivät ole siis muuttuneet?  Vaikka ovatkin muuttuneet, mehulle ja makkaroille ei ole ostajia entiseen malliin.  Ostajat hengailevat lämpöisten hallien sisätiloissa ja mutustavat hodareita ja särpivät olutta palan painikkeiksi, nauttivat nykyisen suurlajin ottelun tuoksinasta sekä hallien lämmöstä.

Mitä tapahtui entiselle suurlajille ?

Ruotsalaiset osaavat ja elintaso antaa mahdollisuuksia, ne käytettiin.  Suomen kansallislaulussa on kohta, jossa lauletaan kovaa ja korkealta, " ... kuin kotimaa tää POHJOINEN"!  Pohjoisen pojat Ruotsin itäpuolella, täällä ei ollut samoja mahdollisuuksia, kuten rakkaalla naapurillamme. Svea Mamman väki värkkäsi halleja, lajin asema jääkiekon rinnalla/vaihtoehtona, niin pelaajille kuin suurelle yleisöllekin, säilyi ja menestyi.

Kuva Federation of International Bandy

Siis jääpallo suurlajina muuntui Ruotsissa vaihtoehdoksi jääkiekolle ja voi edelleen hyvin.  Suomessa ei.  Ohje suomalaisille kuuluikin " Rakentakaa jäähalleja".  No, jääpallo on kovassa huudossa Ruotsinmaalla, sen näkee tikettiluukulla, pari tuhatta tikettiä myydään alkavaan sarja-matsiin, ratkaisupeleihin monin verroin, mikäs on harrastaessa.  Vaihtoehto suurlajille toimii ja voi hyvin.   

Ruotsin kaltaista hurmosta ei liene Suomessa olisi ollut odotettavissa, mutta aina jotain sentään.  Ainakin osa Svea Mamman puolelle siirtyneistä Bandyliigan pelaajista olisi jäänyt kotomaan halleihin ja ulkokentille, näin tasoero naapurimaiden kesken olisi entistä niukempi.  Mutta kun ei, niin sitten ei.

"Rakentakaa halleja" - nooh helpommin sanottu kuin tehty, ainakin Suomessa.  Erään ruotsalaisen hallin rahoituspohja noudatteli seuraavanlaista polkua.  Jääpalloseura "kruunasi" omalla osuudellaan osan, kunta investoi hankkeeseen kruunuja ja yksityinen säätiö sijoitti loput.  Onko Ruotsi todella näin paljon edistyksellisempi, kuin Finland, jos siltä näyttää, sitten lienee niin.  Rahaa ainakin on eritavalla ja sitä käytetään urheilurakentamiseen sekä ajatellaan sen vaikutuksia yhteiskunnallisesti, ei aina vain kaupalliselta pohjalta.

                                                    Kuva Vetlanda BK

Satsaukset nähdään kansallisina ja yhteiskuntaa tukevina sijoituksina sekä ajatellaan hallien palvelevan elinkaarensa aikana laajoja käyttäjäryhmiä, tarjoavan yhteiskuntaan vaihtoehdon kansalaisten liikuntaan ja hyvinvointiin.

Takaisin Lappeenrantaan, nyt muutaman vuoden päähän.  Näytti himmailu Suomessa loppuvan, jääpallohallihanke saatiin hyvään vauhtiin, niin toiminta-ajatuksen kuin rahoitusenkin kannalta. Mutta suomalainen kolmiyhteisö ei onnistunut, kuten kappaleessa 7 mainittu ruotsalainen vastaava.  

Erikoista, mutta niin suomalaista.
 

 

 

ENSIMMÄINEN PELI

Hienoa Kamppari-nuoret, peli oli täysosuma, pelaaminen näytti valmiilta ja luistin kulki, pallonhallinta oli kotijoukkueella, yksilöt nousivat Kamppari-joukkueesta esiin.  WP vieraili liki parhaalla kokoonpanollaan Mikkelissä ja se korostakoon ottelun lopputulosta.  Hyvä niin.

Kolumnisti iloitsee nuoren joukkueen voitosta, sekä Solidsportin voitosta striimauksessa.  Kerrankin näkyi osaamista ja jopa ruotsalaistyylistä toteutusta lähetyksessä, pallo saatiin esiin, tilanteisiin zoomattiin ja lähikuvat toivat ottelun katsojille paremmin tarjolle, kamera seurasi palloa ja pelaajia.

Seura kertoi aiemmin panostavansa striimien laatuun ja se näkyi Solidsportin toteutuksessa.  Kirjoittaja ei tiedä onko striimi-soppari Suomen Jääpalloliiton keskitetyn yhteistyö hedelmiä, jos on, hyvä taas niin.

Takaisin Kamppari-junioreihin ( ! ), matka on vasta alussa, siis mennään nöyränä ja pidetään mielessä jääpalloperinteet Mikkelissä, mutta muistaen kuitenkin oma osaaminen ja nuoruus.  Se antaa voimaa katsoa eteenpäin.

HAKUPROSESSI MAALIIN !

Pitkä hakuprosessi näytti hallituksen jäsenille oman työn ohessa tehtynä toiminnanjohtajan arkipäivän todellisuuden ja sen, miten tämänkin kokoisen seuran käytännön asioiden suunnittelu, hyväksyttäminen, toteuttaminen ja seuranta sijoittuvat päivän työrutiineihin.

Nyt valittu uusi toiminnanjohtaja Jarkko Vahvaselkä on oiva valinta Kimmon saappaisiin, tai pitäisikö sanoa luistimiin.  No, miten vain, pääasia lienee, että valitun henkilön sopivuus natsaa.  Jarkko tulee maailmasta, jossa ykkösprioriteettina on suunnitelmallisuus ja asioiden sujuvuus organisaation sisällä, vankkaa kokemusta asioiden toimivuudesta siis on.

                                Kuva Ese Korhonen

Jääpallomaila on pysynyt Vahvaselän hyppysissä siinä missä hieman myöhemmin myös kolopallomailatkin, molemmat sopivat Kampparit ry:n julkisuuskuvaan ja tukevat ilmettä sekä seuran menttaliteettia.  Istuvat siis Jarkon henkilökuvaan mainiosti.

Valintaprosessista voidaan poimia myös perusmikkeliläisyys, urheiluhenkisyys ja halu kehittää lajia sekä huoli lasten ja nuorten liikunnan edistämisestä sekä valitun elämäntilanteen sopivuus tehtävään. Voidaan olla varsin tyytyväisiä hyvästä hakijasta toiminnanjohtajan pestiin.

Ainakin näin emeritus-ajattelijan mielestä. 

 

UUDEN EDESSÄKÖ ?

Olli Manninen pohti Länsi-Savon artikkelissa edustusjoukkueen tilannetta, eikä syyttä.  Myös kollegalleen Antero Leväselle tilanne ei liene mikään uusi, "rakennettu on ennenkin" ja nyt vain mennään niillä mitä meillä on.  Ja onneksi meillä on.

Parivaljakko on luotsannut Kamppari-joukkuetta jo pitkään, molemmat tietävät realiteetit ja sen, että ennen pitkää juniorityö tulee palkitsemaan luotsit pelisuorituksillaan, nuoret pelaajat lunastavat paikkansa niin joukkueen ytimeen, kuin Bandyliigan eliittiinkin.

Päävalmentaja Olli Mannisen kommenttia " Ensi kaudella menestys ei ole se iso juttu, vaan se, että seurana lähdetään rakentamaan tulevaisuutta", aprikoin.  

Topi Saukkonen siirtyy Sandviken AIK:n pelaajistoon

"Uuden rakentaminen ei koske ainoastaan edustusjoukkuetta, vaan koko seuraa ja sen toimintaa", blogisti miettii eritoten.

Manninen toteaa myös, että "Mikkelin vetovoima ei ole tällä hetkellä hyvä".  No, Olli peilaa tilannetta omien nuortensa ja heidän kavereidensa perspektiivin kautta, eikä siihen liene mitään lisättävää.  Voi vain ajatella niin, että kuitenkin Mikkeli on eräs Suomen jääpallokeskuksista ja sen vipuvoiman avulla pelaajien tulisi olla tervetulleita kaupunkiin ja pelaamaan Mikkeliin.

Hopeajoukkueen hajoaminen ei tullut yllätyksenä.  Odotettavissa oli Hauskan veljestrion ajatukset ja se, että aikansa kutakin, tosin lienee aistittavissa vielä jotain on.  Blogisti miettii Rassen ratkaisua, jos soppari oli 1+1, jäi 1 käyttämättä.  No Rasmus kertoili itse päätöksestään ja keskusteluistaan Akilleen valmennuksen kanssa ja sitä kunnioitetaan.  Viitaten edelliseen kappaleeseen, myös blogisti miettii Mikkelin vetovoimaa ja tarjoamia mahdollisuuksia, kun  Kampparien organisaatio ja luotu jääpallokulttuuri ovat kuitenkin suomalaista eliittiä, pelaajien tehdessä valintojaan.

Kohdistiko Olli Manninen hopeajoukkueen hajoamisessa piikin omaan itseensä mainitessaan Länsi-Savon haastattelussaan, että nuoret pelaajat halusivat peliaikaa, eivätkä saaneet vastuuta?  On kuitenkin luonnollista ja hyväksyttävää, että nuoret pelaajat katsovat eteenpäin ja tulevaisuuttaan.  Ei kasvattajaseura mihinkään katoa ja sinne on hienoa taas palata kunnioittamaan saamiaan oppeja sekä taitoja.  Mentaliteettia, joilla on kannuksensa hankkinut.

 

        

 

LOPPURUTISTUSTA

Kevät ja kauden päätös yllättää aina, ikään kuin se tulisi puun takaa, niin nytkin.  Vuodenajat tulevat niin kuin niiden tulee tullakin, jäät sulavat kuten pitääkin.

Finaalin ei pitänyt sulaa, odotukset olivat lämpimät ja jää Porissa kovaa, molemmat sulivat kuitenkin eikä Kamppari-porukka saanut mukaansa 185 vuotiaalle Mikkelille sen haluamaa lahjaa.

On selvää, että hopea ei ole häpeä - no hieman kulunut ja lohduttamaton fraasintynkä alkaa jo olla, mutta kuitenkin sitä lienee käytettävä paremman puutteessa.  Erikoista tässä casessa on se, että lataus jäi nyt piippuun, kulta meni ansaitusti kaverille ja pulinat pois.  Voidaan aprikoida syitä ja syntyjä, mutta harmillista erikoisen lisäksi casessa on Mustan voimattomuus ja alle oman tason pelin esittäminen.  Se ei antanut finaaliin oikeaa singnaalia eikä näyttänyt loppuottelun joukkueiden todellista tasoa, osaamisesta puhumattakaan.  Harmillista lajin kannalta.

Kokonaisuutena kausi oli kuitenkin Kamppari-yhteisölle hieno, jopa loistava.  Johtava suomalainen jääpalloseura voi ylpeillä juniorityöstään niin junnusarjojen tulosten, kuin edustusjoukkueenkin osalta.  Katsottaessa tulevaan voidaan olla luottavaisia mikkeliläisen jääpallon puolesta ja lajinkin puolesta kokonaisuutena.  Kirjoittaja aistii bandyliigan tason olleen selkeässä nousussa, samoin lajin kiinnostuksen Suomessa.  On vain muutama muuttuja alkuun ja sitten muutama vielä lisää.

Jääpallohallit.

      

 

SUHMUROINTIA KAIKIN PUOLIN !

Ottelut tulee ratkaista kentällä, kabinetti-ratkaisut kertovat jostain, joka ei kuulu urheiluun, eikä siis jääpalloonkaan.

Bandyliigan 2022-2023 kaudella on suhmuroitu muutaman kerran, molemmissa käytiin kovilla kierroksilla, toisessa jopa ylikierroksilla.  Kyse oli sääntöjen tulkinnasta tai tavasta hakea sääntöjen kautta oikeutta asialleen.  Molemmat päättyivät fiaskoon, mainehaitta oli ainut voittaja näissä caseissa.

Kuva Kampparit-Narukerä by Jukka Laitinen

Kumpaankin tapaukseen liittyy toiseen osapuoleen kohdistuvaa  vahvaa ja jopa terävää kirjoittelua kotisivuilla sekä kaverin mustamaalaamista, asian vääristelyäkin.  Säännöt ovat molemmissa keskiössä ja niiden lukemista tässäkin kirjoituksessa tähdennetään, toisessa tapauksessa renki vei isäntää, toisessa taas ihmetellään onko vastalause-menettely tehottomampi, kuin video asiasta.

Kuka sitten oli stoorin konna ja kuka syyllinen?  Molemmat.  Näin Team-Kurinpito ajatteli ratkaisussaan.  Toinen oli kalastus matkalla etiikan järvellä ja toinen käytti Kosaansa turhan korkealla.

Tuomarit nousevat otsikoihin usein, niin tässäkin tapauksessa.  Ottelun tuominnut päätuomari vihelsi ratkaisunsa ajassa, joka hänellä on käytettävissään, siinä sanotaan tapahtuneen tuomarivirheen ja sen ratkaisseen ottelun.  Säännöissä sanotaan kuitenkin tuomarin sen hetkisen päätöksen olevan lopullinen, siihen ei kurinpitokaan voi vaikuttaa.  Siteeraan erästä asiasta kirjoittajaa "Tuomareiden palkkiot jääpallossa lienevät niin pienet, ettei niiden takia kukaan jaksa määräänsä kauempaa solvausten kohteena".  Eipä kyllä ole voittajia tässäkään casessa.
  

Niin tai näin, Team Knuuttila/Tammilehto/Tuhkanen kertoi tylysti päätöksessään ottelutuloksen ( 1-2 ) jäävän voimaan ja pelejä jatketaan keskiviikkona 1.3. klo 19.00 Porissa.

Kysyttäessä värilaseista, kirjoittaja kertoo katsovansa mustilla värilaseilla matseja, myös punaiset ovat päässä matkatessa entisen kotimaakunnan kentälle Satakuntaan, mutta myös vihreät pysyvät nenällä jääpallon jalossa lajissa.

Vaan yhtä aikaa niitä ei voi pitää.

 

                        URHEILUSEURA NUORISOTYÖSSÄ

Mikkelin Kampparit järjesti taas koululaisjääpalloturnauksen Hänskissä yhteistyössä Suur-Savon Osuuspankin kanssa, tapahtuma oli jälleen menestys, osallistujia oli n. 300, kymmenestä eri Mikkelin alueen koulusta.  Melkoinen suoritus kasvatustyön osalta.

Koululais jääpalloilijoita Hänskissä 

Eräs liikuntatutkija haastaakin urheiluseurat nuorisotyöhön ja kertoo suomalaisten nuorten liikkuvan hieman toisella kymmenellä enemmän kuin koskaan elämänsä aikana.  "Varsinkin urheiluseurat liikuttavat esiteinejä, mutta sitten alkaa suuri pudotuspeli", sanoo tutkija.  Varmaan tutkija on oikeassa, mutta poikkeuksiakin on.

Suomalaisissa urheiluiseuroissa on eittämättä paljon hyvää nuorison kasvatustyötä tekeviä seuroja, osa niistä laittaa sulan hattuunsa, kuten Mikkelin Kampparit tekee.  Ja tuo sulka kyllä näyttää komealta edelleen.

Pelaaja virtuoosi Joni Maarasen ideoima turnaus lienee ainutlaatuinen Suomessa, ainakin kukkahatun nostoinen idea, joka koituu monen mikkeliläisen nuoren parhaaksi.  Vaikka he eivät sitä vielä itse ymmärräkään.  

Kampparit näyttää eräästä parhaimmista osaamisalueistaan junailemalla nuorille tapahtumia, pitämällä nuoret kiinni liikunnassa ja kasvattamalla heidät terveeseen elämäntapaan.  Turnauspäällikkö Tero Kumela kertookin tapahtuman olevan yksi suurimmista Suomessa järjestettävistä jääpallotapahtumista.  Toinen sulka hattuun siitä.

Pankin viestintäpäällikkö Tarja Wasenius sanoo heidän tehtävänsä olevan tässä yhteispelissä toimia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana, olla mukana jääpalloturnauksessa.  Hienoa maakuntavastuun kantoa.

Siis kokonaisvaltaista yhteiskuntavastuuta tarvitaan tässäkin lajissa, eikä kirjoittaja tarkoita ainoastaan jääpalloa, vaan myös liikunnallista ravintoa.  Tähän talkoorupeamaan tarvitaan sekä julkisia rahoittajia että yksityisiä sponsoreita.  

Osalähde Lääkärilehti Ulla Järvi 

MARKKINOINTIA

"Markkinointi tarkoittaa toimenpiteitä, joilla yritys tai muu organisaatio pyrkii edistämään tuotteidensa myyntiä".  Niinhän se on.

Suomalaisessa bandyliigassa viisi joukkuetta suorittaa juuri nyt osaltaan markkinontia pelaamalla tasokasta ja mielenkiintoista jääpalloa.  Bandyliigassa 2022/2023 on nähty tasaisia otteluja, viisikko on lähellä toisiaan ja se antaa mielenkiintoa sarjaan.  Toisaalta sarja on jakautunut selkeästi kahden kerroksen väkeen, sieltä toisesta kurkotetaan yläkerran porukoihin, joku enemmän, jotkut vähemmän.  Kaikilla on kuitenkin halu kehittyä.

Kehityksen esteenä on eittämättä pelaajapula, joka puolestaan johtuu lajin ulkoisista olemuksista, jos sanonta sallitaan.  Yhdeksän bandyliiga-joukkuetta pelaa ja kamppailee lajinsa ja sitä kautta koko jääpalloilun tulevaisuuden puolesta.  Tähän pulmaan on varsin yksinkertainen ratkaisu ja se on markkinointi.  Ylivoimaisesti paras markkinoija on jääpallohallit, joista tässä blogissa on oma kirjoituksensa.

Seurat markkinoivat kukin omilla tavoillaan ja resursseillaan, keinoja ja tapoja on monia mm. seuratyö, juniorityö, edustusjoukkueen näkyvyys ja menestyminen, kotisivujen taso ja näkyvyys, otteluiden taltiointi ja lähetykset, sponsoritoiminta sekä seurahistorian että jääpallo paikkakunnan historian hyödyntäminen.

Mutta tämä ei riitä, tarvitaan lisää lajin markkinointia, ennen kaikkea näkyvyyttä, siis kattomarkkinointia.  Mitä on kattomarkkinointi ja kenen tehtäviin se kuuluu?  Suomen Jääpalloliitto ry on suomalaisen jääpallon kattojärjestö ja sen tehtäviin kuuluu selkeästi mainittu tehtävä.

Jääpalloliitto tekee hartiavoimin töitä jääpallohallien eteen, näin uskon, hyvä niin.  Kirjoittajan käyttäessä omia kanaviaan entisen suurlajin puolesta eri areenoilla, kyseenalaistetaan lajin näkymätön markkinointi, siltä se siis näyttää ulkopuoliselta.  Kysytään myös miksi bandyä ei näy julkisilla kanavilla, miksi se ei saa näkyvyyttä, miksi media ei ole kiinnostunut lajista?  Lajin markkinoinnista tässäkin on kysymys!

Kuva Jukka Laitinen

Jääpallopiireissä ihmetellään myös oman valtakunnallisen sivuston ja keskitetyn informaatiokanavan näkymättömyyttä ja ohutta olemusta.  Tulisiko jonkun sivuston toimia eri tapahtumien ja toimintojen yhdistäjänä sekä ikkunana suurelle yleisölle, kirjoittajan mielestä kyllä.  Sen tulee olla liiton organisoima ja toteuttama.

Perinteisesti YLE näyttää loppuottelun, hyvä edes niin.  Finaalit on Suomessa pelattu aina ulkojäällä, liigajääpallon aikana jopa luonnonjäällä, joka siis historian kirjoihin merkittäköön voittaneen seuran urotekona jääpallon hyväksi.  Mikä sitten olisi Ylen tai muiden tv-operaattoreiden kiinnostus lajiin, jos kamerat ja muut kamppeet voitaisiin sijoittaa sisätiloihin, ei jää arvoitukseksi.

Kattomarkkinoinnin siipien suojaan kuuluu ehdottomasti myös keskitetty yhteinen kanava (striimaus) otteluiden jakamiseksi ja yleisölle tarjottavaksi.  Oikein suunniteltuna ja informoituna toimenpiteellä saadaan seuraajia ja kaivattua näkyvyyttä lajille.

 

                                         MINI WORD CUP

Pohjoismaiset U 16-nuoret mittelöivät paremmuudesta jääpallon seurajoukkueiden Ruotsin turnauksessa Vetlandan jääpallohallissa, kerrassaan loistavissa olosuhteissa.

Kuva Jukka Laitinen

Turnaus järjestetään maailman parhaille seurajoukkueille, Kampparien lisäksi suomalaisjoukkueista oli mukana HIFK ja Vesta Bandy.  Turnausvoiton arvoa nostaa huomattavasti "hallittoman" joukkueen menestys, jopa ylivoima joissakin otteluissa ja voitot joistakin ruotsalaisista seuroista niinkin suurinumeroisesti, kuin ne otettiin.  Kamppari-ryhmän saavutusta korostaa vielä vajaamiehisenä sekä etävalmennettunakin otettu mestaruus että vielä Vetlandan kotihallissa ja runsaan yleisön edessä.  Se lämmittää blogisten mieltä erityisen paljon.

Voitto oli koko joukkueen saavutus, joukkuepelistähän on kysymys. Ilmeistä on, että Kamppari-junnujen kokoonpanoon kuuluu erityistä osaamista joidenkin pelaajien osalta, jopa ylivertaista tekemistä lajin mahtimaan Ruotsinkin pelaajistoon verrattuna.

Erikoisemman aspektin voi nähdä norjalaisjoukkueiden osalta, ainakin numeroiden perusteella ne harasivat Kamppari-ryhmän menestystä vastaan ruotsalaisia tehokkaammin, välierässä jopa pelattiin tiukasti jatkopaikasta.

Mikkeliläisten menestystä ei voi pitää torjuntavoittona, vaikka pitävä puolustus ja loistava maalivahtipeli nousivatkin parrasvaloihin.  Organisoitu joukkuepeli ja ilmeisen onnistunut taktiikan valmistaminen sekä sen toteutus olivat menestyksen avaimia, joiden hienoa tulosta saamme nyt ihastella.

Kampparien U 16-joukkueen menestystä on totuttu seuraamaan Suomen ulkojäillä, nyt nähtiin mihin nuoret kykenevät loistavissa halliolosuhteissa pelatessa.  Mestaruuteen.

  

                      SUORATOISTOLLA NÄKYMÄÄN !

Yleisradio, siis meidän kaikkien suomalaisten yhteinen Yle, näyttää kanavillaan yleensä jääpallon loppuottelun kevättalvisin, kaupalliset kanavat eivät sitäkään .  Olkaamme siis kiitollisia ja onnellisia tästäkin vähästä.

Otteluiden tallentaminen tuo lajille kaivattua näkyvyyttä, palvelee yleisöä mahdollistaen seuraamisen myöhemmin sekä auttaa joukkueita analysoimaan tapahtumaa tarkemmin.  Tärkeä elementti siis koko jääpallopaketin suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jääpalloväki suhtautuu varsin ymmärtäväisesti tv-kameroiden poissaoloon jääpallokentiltä, onhan entinen suurlaji hakemassa uutta nousua odotettujen hallihankkeiden myötä, jolloin taltiointi ja koko laji siirtyy uudelle tasolle herättäen myös sosiaalisen median.  

Onneksi on suoratoisto eli striimaus, eikä hassumpi juttu lienekään.  Soveltuvuus on erinomainen ulkokuvaukseen, edullinen ja helposti toteutettava, ei vaadi mittavia investointeja, on jaettavissa helposti,  siis käyttökelpoinen.  Striimata voidaan monella tasolla, "purkitetaan" lähetys sinällään, otetaan mukaan toistot, hidastukset, zoomataan lähikuviin, kuvaavia kameroita voidaan lisätä jne. Kun taltiointeihin liitetään vielä asiantunteva otteluselostus ja kommentointi, ollaan melko lähellä "oikeaa" tv-lähetystä.

Bandyliigan joukkueilla on kirjava määrä striimikanavia, joillakin ei sitten ainuttakaan?  Kaikilla liigan joukkueilla on kuitenkin kotisivut ja sitä kautta seuraajia. Ihmetellä täytyy, että tätä mahdollisuutta tuottaa näkyvyyttä omalle seuralle ja koko jääpallon lajille ei hyödynnetä tehokkaammin.

Voisiko Suomen Jääpalloliitto olla roolissa tässä asiassa?  Voisi ja kuuluisi olla, onhan eräs liiton oleellisimmista tehtävistä lajin näkyvyyden edistäminen.  Ei liene kovin suurikaan ponnistus neuvotella ja sopia keskitetystä striimikokonaisuudesta ja toteutuksesta valitun toimijan kanssa.

Sen olettaisi olevan lajille ainakin tervetullutta ellei välttämätöntä.
   

 

  

  

 

JÄÄPALLOHALLI – SATEENTEKIJÄ

 

Sateentekijöitä sanotaan mahdottoman mahdollistajiksi,  ovat siis sellaisia joiden mielestä asiat vaan jollain mystisellä tavalla saadaan toimimaan vaikeissakin tilanteissa. 

Jos ensimmäisissä jääpallon MM-kisoissa Helsingin Olympiastadionilla oli katsojia liki 15000, se ei ollut tavatonta.  Tavatonta sen sijaan olisi, jos MM-kisat ylipäätään pystyttäisiin Suomessa järjestämään menestyksekkäästi, onhan sääriski niin suuri ja lajia rajoittava.

Jääpalloilun tulevaisuus on hyppysissämme, siis jääpalloväen käsissä ja päätettävissäkin.  Olisi suuri vahinko ja menetys, jos tämä ainutlaatuinen ja pohjoisen poikien lanseeraama laji hiipuisi suomalaisesta sekä kansainvälisestä lajikartasta.  On selvää, että jatkossa jääpallon kilpaurheilu ja harrastaminenkin keskittyy jääpallopaikkakunnille Suomessa, mutta myös niin, että jääpallopaikkakuntia tulee lisää lajin toimintojen ja olosuhteiden parantuessa.  

Hallijääpallo ottaa yleisönsä varsin helposti, kuten jääkiekosta olemme havainneet.  Erilaiset oheistoiminnot kasvattavat jääpallon koko perheen tapahtumaksi, lajin sisäinen markkinointi voimistuu ja kausi pidentyy sekä monipuolistuu erilaisten ottelukokonaisuuksien ketjuksi, joissa pystytään hyödyntämään koko talvikausi luotettavasti ja ongelmitta.

Halli-investoinnit ovat mittavia rakennusprojekteja, mutta eivät mahdottomia.  Toteutettavien hankkeiden ei tarvitse olla monumentaalisia eikä rakenteiltaan hintavia, siitä lienee oiva esimerkki Lappeenrantaan suunnitteilla oleva areena-hanke.  Hankkeessa tullaan hyödyntämään jo olemassa oleva infra, siis alla oleva tekojäärata ja urheilupuisto, ”rakennetaan vain seinät, katto ja katsomo”, voidaan karrikoiden todeta.     

Kasvava yleisömäärä ja sen tuoma taloudellinen voimavara ovat jääpalloseuroille ehdoton eliksiiri ja toiminnan perusta, se mahdollistaa lajin suunnittelun pitkällä tähtäimellä sekä antaa tukevan selkänojan tulevaisuudelle.  Näin suomalaiset erikoisseurat pääsevät hyödyntämään ja toteuttamaan myös yhteiskunnallista tehtäväänsä lasten ja nuorten ohjaamisessa harrastusten pariin sekä elämäntapoihin, joiden tarpeellisuuden tiedämme. 

Ruotsi, se peilattava ja lajin edelläkävijä, on osoittanut, että jääpallo voi olla ja on  vaihtoehto pelien kirjassa, vaihtoehto yleisölle sekä myös edullisempi lajivalinta harrastusurheilulle.  Siksi lajin harrastus- ja kilpaurheiluedellytyksiä on Suomessa edistettävä, niille on luotava aikaa vastaavat edellytykset.
 

Juuri siksi Sateentekijöitä kaivataan ja tarvitaan.