JÄIKÖ JÄÄPALLO LAJINA HIMMAILEMAAN ?
No ei ihan alkuun mennä, mennään vaikkapa vuoteen 1967, silloin Lappeenrannan Kimpisellä pelattiin MM kullasta ja niin pelattiin myös Oulussa, Warkaudessa, Helsingissä ja Mikkelissä. Hyvin silloin meni, hopeaa pokattiin ja kolme suurmaata katselivat pojojaan plakkareissaan, kullakin neljä ja NL mestari. No niin.
Väkeä oli katsomassa 15500 ja n. 2600 per matsi, ei huono. Luulen jääpalloherrojen hykerrelleen, kassan kilisseen ja pillerin pyörineen, kansakin sai sirkushuvinsa. Oli ne aikoja ne.
Kuumaa mehua ja makkaraa myydään edelleen ulkokentillä, ajat eivät ole siis muuttuneet? Vaikka ovatkin muuttuneet, mehulle ja makkaroille ei ole ostajia entiseen malliin. Ostajat hengailevat lämpöisten hallien sisätiloissa ja mutustavat hodareita ja särpivät olutta palan painikkeiksi, nauttivat nykyisen suurlajin ottelun tuoksinasta sekä hallien lämmöstä.
Mitä tapahtui entiselle suurlajille ?
Ruotsalaiset osaavat ja elintaso antaa mahdollisuuksia, ne käytettiin. Suomen kansallislaulussa on kohta, jossa lauletaan kovaa ja korkealta, " ... kuin kotimaa tää POHJOINEN"! Pohjoisen pojat Ruotsin itäpuolella, täällä ei ollut samoja mahdollisuuksia, kuten rakkaalla naapurillamme. Svea Mamman väki värkkäsi halleja, lajin asema jääkiekon rinnalla/vaihtoehtona, niin pelaajille kuin suurelle yleisöllekin, säilyi ja menestyi.
Ruotsin kaltaista hurmosta ei liene Suomessa olisi ollut odotettavissa, mutta aina jotain sentään. Ainakin osa Svea Mamman puolelle siirtyneistä Bandyliigan pelaajista olisi jäänyt kotomaan halleihin ja ulkokentille, näin tasoero naapurimaiden kesken olisi entistä niukempi. Mutta kun ei, niin sitten ei.
"Rakentakaa halleja" - nooh helpommin sanottu kuin tehty, ainakin Suomessa. Erään ruotsalaisen hallin rahoituspohja noudatteli seuraavanlaista polkua. Jääpalloseura "kruunasi" omalla osuudellaan osan, kunta investoi hankkeeseen kruunuja ja yksityinen säätiö sijoitti loput. Onko Ruotsi todella näin paljon edistyksellisempi, kuin Finland, jos siltä näyttää, sitten lienee niin. Rahaa ainakin on eritavalla ja sitä käytetään urheilurakentamiseen sekä ajatellaan sen vaikutuksia yhteiskunnallisesti, ei aina vain kaupalliselta pohjalta.
Satsaukset nähdään kansallisina ja yhteiskuntaa tukevina sijoituksina sekä ajatellaan hallien palvelevan elinkaarensa aikana laajoja käyttäjäryhmiä, tarjoavan yhteiskuntaan vaihtoehdon kansalaisten liikuntaan ja hyvinvointiin.
Takaisin Lappeenrantaan, nyt muutaman vuoden päähän. Näytti himmailu Suomessa loppuvan, jääpallohallihanke saatiin hyvään vauhtiin, niin toiminta-ajatuksen kuin rahoitusenkin kannalta. Mutta suomalainen kolmiyhteisö ei onnistunut, kuten kappaleessa 7 mainittu ruotsalainen vastaava.
Erikoista, mutta niin suomalaista.