UUDEN EDESSÄKÖ ?
Olli Manninen pohti Länsi-Savon artikkelissa edustusjoukkueen tilannetta, eikä syyttä. Myös kollegalleen Antero Leväselle tilanne ei liene mikään uusi, "rakennettu on ennenkin" ja nyt vain mennään niillä mitä meillä on. Ja onneksi meillä on.
Parivaljakko on luotsannut Kamppari-joukkuetta jo pitkään, molemmat tietävät realiteetit ja sen, että ennen pitkää juniorityö tulee palkitsemaan luotsit pelisuorituksillaan, nuoret pelaajat lunastavat paikkansa niin joukkueen ytimeen, kuin Bandyliigan eliittiinkin.
Päävalmentaja Olli Mannisen kommenttia " Ensi kaudella menestys ei ole se iso juttu, vaan se, että seurana lähdetään rakentamaan tulevaisuutta", aprikoin.
"Uuden rakentaminen ei koske ainoastaan edustusjoukkuetta, vaan koko seuraa ja sen toimintaa", blogisti miettii eritoten.
Manninen toteaa myös, että "Mikkelin vetovoima ei ole tällä hetkellä hyvä". No, Olli peilaa tilannetta omien nuortensa ja heidän kavereidensa perspektiivin kautta, eikä siihen liene mitään lisättävää. Voi vain ajatella niin, että kuitenkin Mikkeli on eräs Suomen jääpallokeskuksista ja sen vipuvoiman avulla pelaajien tulisi olla tervetulleita kaupunkiin ja pelaamaan Mikkeliin.
Hopeajoukkueen hajoaminen ei tullut yllätyksenä. Odotettavissa oli Hauskan veljestrion ajatukset ja se, että aikansa kutakin, tosin lienee aistittavissa vielä jotain on. Blogisti miettii Rassen ratkaisua, jos soppari oli 1+1, jäi 1 käyttämättä. No Rasmus kertoili itse päätöksestään ja keskusteluistaan Akilleen valmennuksen kanssa ja sitä kunnioitetaan. Viitaten edelliseen kappaleeseen, myös blogisti miettii Mikkelin vetovoimaa ja tarjoamia mahdollisuuksia, kun Kampparien organisaatio ja luotu jääpallokulttuuri ovat kuitenkin suomalaista eliittiä, pelaajien tehdessä valintojaan.
Kohdistiko Olli Manninen hopeajoukkueen hajoamisessa piikin omaan itseensä mainitessaan Länsi-Savon haastattelussaan, että nuoret pelaajat halusivat peliaikaa, eivätkä saaneet vastuuta? On kuitenkin luonnollista ja hyväksyttävää, että nuoret pelaajat katsovat eteenpäin ja tulevaisuuttaan. Ei kasvattajaseura mihinkään katoa ja sinne on hienoa taas palata kunnioittamaan saamiaan oppeja sekä taitoja. Mentaliteettia, joilla on kannuksensa hankkinut.