PELI, JOKA EI SUOSTU KUOLEMAAN.

  Näin otsikoi ruotsalainen Malmön yliopiston liikuntatieteen apulaisprofessori Torbjörn Andersson tutkimuksensa sekä tarinansa jääpallosta ja sen suhteesta ruotsalaiseen urheilukulttuuriin.  Tarinalla lienee kontaktipintoja myös suomalaiseen jääpallokulttuuriin.

  Otsikkoa on toisteltu myös Suomessa, varsinkin nyt, kun kaivattu ja odotettu hallihanke on taas kerran vastatuulessa.  Suomessa, kuten Ruotsissakin jääpallo lajina ankkuroituu kuitenkin syvemmälle jään pintaan, sen perimmäisiä tarkoitusperiä ja tehtäviä ovat kansalaisyhteiskunnan palveleminen ja vaihtoehdon tarjoaminen sekä lajin harrastajille että koko yhteiskunnalle.  

  Jääpallon tulevaisuus on turvassa, jos laji pysyy nykyisessä dynaamisessa menossa mukana.  Lajin on pystyttävä sopeutumaan yhteiskunnan uuteen rytmiin, on löydettävä keinot lajin nykyaikaistamiseen, mutta pidettävä silti mielessä perinteet.  Ruotsista saa hyvät neuvot ilmaiseksi, seurataan vain kehitystä sveanmaalla ja tehdään perässä.  No, ei nyt sentään, mutta sinne päin, onhan siellä onnistuttu säätämään lajille oma tilansa, joka menestyy ja voi hyvin.  On siis edettävä askel askeleelta.

  Nyt jos koskaan elämän ja kuoleman kysymys on halli.  Ja niitä tulisi saada rakenteille useita.  Millä rahalla, sitä en tiedä, mutta tiedän niiden sijoittuvan pääkaupunkiseudulle sekä suomalaisiin jääpallokeskuksiin, joissa nähdään selkeä markkinarako ja mahdollisuus integroida investointi kansalaisten liikuntaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

   

  TV:n vaikutus yhteiskuntaan ja kansalaisiin on kiistaton.  Suomessa YLE näyttää lajistamme yleensä vain loppuottelun, kiitos siitäkin vähästä.  Ehkä saamme sen minkä ansaitsemme ja juuri siksi lajin on kehityttävä, sen harrastajapohjaa tulee kasvattaa, siitä tulee tehdä kiinnostava vaihtoehto yleisölle, nuorisolle sekä edustustasolle.  Silloin olemme ansainneet näkyvyyden ja palstatilan, julkisuus tulee sen myötä.  Koska on niin, että harrastajamäärät kertovat medialle mikä kansalaisia kiinnostaa ja mitä halutaan nähdä ja kuulla.   

  Maaseudun jääpallokaupungit tulevat muodostumaan lajin harrastuksen keskuksiksi, joissa eri maakuntien erityispiirteistä kumpuava mentaliteetti värittää ja rikastuttaa lajia, antaa lajille heimokulttuuria sekä lujittaa yhtenäisyyttä.  Syntyy oman kaupungin/maakunnan tuote, Seura.

  

                  Kuva Kari Nuolinko Kamppari - arkisto

  Fanikulttuuri tulee lajin menestymisen myötä, väriä tunnustetaan ja sen ympärille vihkiydytään, siitä tulee jopa elämäntapa perheittäin omien lasten harrastusten myötä.  Torbjörn Andersson tarkastelee laji- ja fanikulttuuria Ruotsissa loppuotteluiden kautta.  Finaali, kauden loppuhuipennus, kerää pelipaikkakunnalle valtavat määrät faneja, jopa enemmän, kuin jalkapallossa.  Se on perinne, josta ruotsalaiset eivät halua luopua.

  Perinteet siis elävät Ruotsissa ja jääpallo elää perinteiden ja nykyajan välillä sopeutuen aikaan sekä tapoihin.  Siksi se onkin menestyvä vaihtoehto harrastajille.

  Jääpallo syntyi Englannissa joskus 1700 luvun jälkeen, 1800 luvun puolenvälin paikkeilla Nottingham Forest Football and Bandy Club oli ensimmäisiä seuroja, joissa pelattiin bandyä.  Kansainvälisyys on elinehto monelle, niin jääpallollekin.  Kansainvälinen jääpalloliitto FIB on tehnyt hyvää työtä, harrastuspohjaa on laajennettu ja laji hamuaa tosissaan olympialajiksi.  Parhaaseen a-ryhmään kuuluvat Ruotsi, Norja, Suomi, Kazakstan ja Venäjä, lajin MM-turnauksiin on osallistunut toistakymmentä maata. 

      

   

PAKKANENKO PÄÄOSASSA ?

Kova pakkasjakso sattui poikien MM-kisojen ajaksi, kirjoittaja luulee suurimman kärsijän olleen jääpalloväen, harmi, sillä todella tasaisia otteluita pelattiin ja hyvällä tasolla.  Sentään finaaliin saatiin normaali ulkoilmakeli,  joka näkyi myös yleisömäärässä.

  Kampparit hoiti käytännön järjestelyt ja jos saa lainata pääsihteeri Kimmo Huotelinia, myös kirjoittajaa hävettää maineikkaan Hänskin huoltotilat, muutenhan kenttä kaupungin keskellä sai ainakin ruotsalaisilta kiitosta sijainnistaan, hyvä niin.

  Pakkaselle emme voi mitään, napsaisi merkkinsä ilmeisesti myös ottelun striimaukseen ja juhlava (ilmeisesti) opening seremony jäi kotikatsomoissa näkemättä.  Kommentit striimin katsojakentässä kertoivat seuraajien olleen harmissaan tilanteesta, no, joku nokkela kaiveli muutaman kerran näkyvän kanavan framille ja linkitti sen kommenttikenttään, näin saatiin ottelu näkymään.

  Kun näytetään näinkin merkittävä tapahtuma, ainakin kirjoittaja jäi kaipaamaan hidastuksia ja toistoja maaleista yms.- tapahtumista.  Muuten striimaus oli tuttua laadukasta mikkeliläistä tasoa ja laatua lähikuvineen ja kameratekniikoineen.  

  Ennakkokaavailuissa Norja noteerattiin tasapäiseksi kolmikkoon ja se stemmasi, Norskit näyttivät osaamistaan ja kookas joukkue tarjosi tasapäisen vastuksen Ruotsille ja Suomelle.  Joukkue pelasi näyttävää ja kurinalaista jääpalloa Olav Heyerdahlin, Michael Hansenin ja Sondre Ramstadin johdolla.  Joukkueen esitys rauhoittelee jääpalloväkeä, Norja on mukana jääpallon jalossa lajissa jatkossakin.  Hieno suoritus tunturimaan pojilta, sääli, että jonkun oli jäätävä kolmoseksi.

  Ruotsi oli ennakoidun vahva, joukkueen luisteluvoima näkyi pelaajien otteissa ja joukkue luotti pallolliseen pelaamiseensa, tekniikkaa löytyi ja se näkyi mm. varmana ilmapelin hallintana ja narukerän kierrättämisenä alakerran kautta sitkeästi.  Ruotsalaisten aprikoitiin kärsivän pakkaskelistä ja ulkoilmakeleistä, no pakkasta oli ja luntakin saatiin finaaliin.  Tiedä häntä sitten, ainakin finaali ratkesi pitkään palloon, mutta niitähän Ruotsikin viljeli lopuksi.  Lucas Matsson, Alex Gustavsson sekä Rasmus Lundahl näkyivät naapurin tasokkaasta joukkueesta.

                                     Kuvat Finbandy

  Suomi oli kotonaan Hänskissä, eikä ihme, tuttu kenttä ja kommervenkit.  Fyysisen mittarin mukaan pienikokoisin, mutta pippurinenkin, selkeästi yksilöihin nojaava joukkue, joka raatoi niska limassa kuskaten narukerää 2-3:n pelinrakentajan voimin.  Muutama pelaaja nousi parrasvaloihin erityisesti, Simo Huotelin ja Iivo Korhonen etunenässä, mutta myös Oskari Kokko ja Paavo Tapio tekivät mainion turnauksen.  Erikoista ja harjoiteltavaa lienee kulmurit, niistä tulisi saada jotain kotiin viemisiksi, ettei ratkaisu ensi kerralla jää jatkoajalle.

Apropoo, pakkasesta.  Pohjoisen poikia kaikki, eivät jähmettyneet !