Kuvalainaus ELKAn sivuilta

VOIHAN MÄNTTI

Al-yhteenveto, siis tekoälyn värkkäämä hakutulosten niputtaminen, kertoo 95 %:lla varmuudella ja 5 %:n epävarmuudella jääpallomailan historian juontavan 1700-luvun Englantiin.  Värkkäysjärki kertoo bandy-sanan polveutuvan Walesin kielen sanasta, joka tarkoittaa käyrää keppiä, no niitähän ne olivatkin, pajusta ja muista oksista tehtyjä pelivälineitä eri herrasväkien käyttöön.  Kepeistä mailoiksi-matka on jonkun mittainen, värkkäysjärki ei kerro kuinka pitkä, mutta kertoo puun luonnollisesti valikoituneen lopulliseksi raaka-aineeksi, erään niistä olleen mulberry-puun, jonka ominaisuuksiin kuului erinomainen pallotuntuma.

Pallotuntuma on keskeinen osa pallopelejä, niin jääpallossakin, jossa mennään kovaa ja matalalla, mutta isolla kentällä.  Niinpä jääpallomaila kehittyi, varsi oli kiinnipito-osa, eikä oletettavasti niinkään kiinnostanut mahdollista suunnittelijaa, lapa sensijaan kiinnosti. Kerrotaan, että erään suomalaisen jääpalloseuran nimen lyhennyksen syntyneen jääpallomailan kärkiosaa kuvaillen.

Oli miten oli, lapa on palloltuntumaa hamutessa se, joka kehittyi ja muuntui, sai ylleen vielä "palttoonkin", siis otsikossa mainitun sidospunoksen parantamaan lyöntipintaa.  Jotkut kutsuivat sitä Oulun mäntiksi tai mursunnahka mäntiksi, hienostuneimmat vain punottavaksi hihnaksi.  Pallotuntuma siis parani, pallo ikäänkuin pysyi paremmin hallittavissa ja mäntti pehmensi lyöntiä sekä antoi erilaisen, paremman otteen ja tarkkuuden lyöntiin.  Niinpä mäntti löi itsensä läpi, tarkasti punotut eriväriset mäntit tulivat mailojen lapojen kaaren peitteiksi osana mailan kehitystä.

Kunnes itäisen naapurin pelimiehet lanseerasivat toisenlaisen jääpallomailan, lapa poloinen koki muutoksen, se suoristui hieman ja mäntin korvasi musta erkkari, siis eristysnauha.  Aikansa pohjoismaat napsivat härkäpäisesti mänttisiriuksillaan palloa, kunnes hokasivat itänaapurin idean ja ryhtyivät matkimaan tehokasta keksintöä, josta on sittemmin tullut uusi normaali käytäntö ja kehityksen huipentuma lajimme historiassa.

Mäntit saivat mennä, niin kuin yleensä saavaat, kukapa mänttejä kaipaisi. 

SPONSORITOIMIA

Kuvalainaus SJPL:n sivuilta

Mikkeliläiset pelaavat Bandyliigaa kahden kullan, hopeiden ja pronssien valtuutuksella sekä johtavana junioripelaajien kasvattajana, pitävät mokomat osaltaan suomalaista bandykulttuuria tolpillaan, on siinä meriittiä kerrakseen.

On myös JALOa havaita mikkeliläisen sponsoritoiminnan näkyminen kansainvälisissä jääpallomeiningeissä, se kuvaa Bandyliigan historian viimeiselle luonnonjäälle luistelleen joukkueen huippukokemusta ja mikkeliläistä sitkeyttä jääpallon JALOssa lajissa sekä sen taustajoukoissa.

3 NATIONS CUP - joukkue Suomesta pitää sisällään Kamppari taustaisia pelaajia, myös joukkueenjohtoa, nyt sitten myös koko reissun mahdollistajista yhtenä neljästä komeilee mikkeliläinen TOIVAKKA-YHTIÖT.  Melko kunnioitettavaa panostusta ja toimintaa pienen kaupungin taustajoukoista ja kaupungin toimesta, joka kamppailee jääpallon tulevaisuudesta yhtenä suomalaisena jääpallokeskuksena.

Enpä tiedä pelasiko Aatu Toivakka jääpalloa, tuskinpa vaan, sen verran oli kauppiaalla kiireitä kauppojensa kanssa.  Mutta sen kirjoittaja tietää, että jälkikasvunsa pelasi ja toimi taustajoukoissa, näyttää toimivan edelleenkin ja nyt pykälää korkeammalla.  Todella hieno ja näkyvä aktiviteetti.

Toivakan poikien isä Matti totesi Maksimatin konttorissa kirjoittajalle vuosikymmeniä sitten "Kylläpä teit melkoisen suorituksen täältä Mikkelistä saakka", kirjoittajan palatessa  kotikaupunkiinsa New Yorkin maratonilta.

Tuota siteerausta voisi käyttää nyt vastavuoroisesti Toivakka-yhtiöiden suuntaan.

 

   

    

Kuva Svenska Bandyförbundet ja SJPL

STUDENTERNAS IP

Ruotsalaisilla on monia mahdollisuuksia, kuten korkean kulttuurin ja elintason yhteiskunnalla kuuluukin olla, maineikas Uppsalan Studenternas IP, jo legendaarinen jääpallopyhättö, on valjastettu ruotsalaisen jääpallon harjoitusalustaksi.

Nooh, mahdollisuuksia tuleekin käyttää hyväksi sekä sopeutua olosuhteisiin annetuin mahdollisuuksin.  Siinä missä ruotsalaisilla on jääpallohalleja pilvin pimein ja suomalaisilla ei ainuttakaan, on sallittua tasata puntteja olosuhdemittarissa palaamalla loisto-olosuhteista raakaan ulkoilmaan ja vaihteleviin oloihin.  Mutta huoli pois ja valitus, itse aiheutettu molemmin puolin. 

Kolmen maan turnaus pelataan marraskuussa Ruotsissa, kolmesta matsista kaksi ulkona ja yksi hallissa.  ”Tähtäämme Suomessa järjestettäviin MM-kisoihin”, Ruotsista sanotaan.  Siis suomeksi sanottunako ”Haemme kokemusta ulkoilmaolosuhteista”, joo´o, toivotaako lumisadetta vai vesisadetta – no ei kumpaakaan, halliolosuhteita tietysti Suomessa toivotaan kohteliaasti, ketunhäntä kainalossa.  Jos kohta se sen ketunhännän tuuheus kyseenalaistuu maajoukkueessa pelaavien suomalaispelaajien määrän vuoksi.  Siis katseita kohti Bandyliigaa, no jaa, kaksiteräinen miekka sekin, comsi comsa. 

Porille toivotaan kunnon nakkia, eritoten säiden haltijalle lähetetään monta pyyntöä, onhan panostus sitä luokkaa, että heikompia hirvittää.  Uppsalassa pelattiin männä aikoina finaali yliopistokaupungin perinteikkäällä Studenternas IP stadionilla. Runsas yleisöjoukko oletettavasti nautiskeli bandyportföljen-salkkujensa sisältöjä ottelun auraustauoilla puskutraktoreiden huiskiessa edestakaisin kentällä. Toivotaan, että  Stm Honkajoen rukousta päättäjien ja suomalaisen mäntypuun toisesta kohtaamisesta emme kuulisi, vaan sen sijaan näkisimme hieman hiiltä pelaajien silmien alla. 

Kun meillä Suomessa ei ole tuota salkkuperinnettäkään tarjota ajanvietteeksi.