MITÄ TAPAHTUU, KUN KAUSI LOPPUU ?

Kamppari-porukan kausi päättyi pettymykseen, ainakin seurajohdon ja valmennuksen mielestä, silti ottelusarja oli kaiken kaikkiaan nousujohteinen ja hyvä, kirjoittajan näkemyksen mukaan.  Kyse on ilmeisesti tavoiteasetannasta ja sen saavuttamisesta, ei siinä taida blogistin mielipiteellä olla paljoakaan painoa.  Jos kuitenkin tarkennetaan kiikareita kauteen, voidaan todeta mikkeliläisten sijoittuneen aivan Bandyliigan kärjen tuntumaan, vain muutaman pojon mitan jatkosta, yhdeksi kauden suurista.  Ei huono suoritus siis.

Joukkue kasvoi mittaa, otti askeleita eteenpäin ollen valmiimpi taistelemaan pudotuspeleissä jopa mitaleista, mutta kuten mainittu, "nälkää vielä jäi" ja se tietää hyvää ensi kaudelle.  Mustien osalta kausi kuitenkin loppui, toivotaan lyhyttä muistia Kamppari-nälästä, jotta Hänninhaudan uusi katsomo täyttyisi Mustien uuden nousun tai vaikkapa Herra Hännisen, tuon susien syömän miespoloisen, kunniaksi.

Kampparit tunnetaan kasvattajaseurana, "Tänäkin vuonna joku Kamppari-kasvatti voittaa Suomen mestaruuden" - tuttu toteamus.  Mikkeliläisyys pelaajistossa on ehdoton vahvuus, kun puhutaan jääpallon katsojaluvuista, niistähän Hänskin montun väki saa kiitosta ja Kampparit osansa lipputuloina.  Junioritoiminnasta kasvavat pelaajat ovat vetovoima, joka pitää seuran hengissä ja yleisön kiinnostuksen elossa.

Mitä tapahtuu, kun kausi loppuu, siis saatetaan miettiä.  Kasvattajaseuran osa ja tulevaisuus on tuima, pelaajat varttuvat ja lähtevät opiskelemaan tai työn matkaan, pelaamaan ja rakentamaan omaa elämäänsä, seura jää katsomaan poikiensa perään ja toivoo heille menestystä.  Juuri se on seuran strategia ja toiminta-ajatus.

Suomalainen jääpallo katsoi kuluvaan kauteen suurin odotuksin, seuraten säiden haltijan toimia tarkkaan, ei mennyt syynäys hukkaan.  Odotus palkittiin ja Suomen Porissa järjestettiin sekä pelattiin onnistuneet MM-kisat, vain tulos ei ollut rahvaalle eikä herroille mieleinen.

Jääpallo elää edelleen kriisiään, kamppailee ankarasti pitääkseen itsensä pinnalla ja elossa, niin moninaiset ovat sääolot lajille Suomessa.  Osataanko jatkossa hyödyntää Porin kisojen vetovoima lajin hyväksi, syntyykö kipinä ja seuraako siitä jotain, joka liikauttaisi jääpalloa uuteen ja parempaan aikaan?  Siinä on kysymyksiä, joita kannattaa katsoa.  Ja kirjoittaakin, jos niin halutaan ?

Ettei koko lajin kausi loppuisi Suomessa liian aikaisisn.

KISAT VOITETTIIN - FINAALI HÄVITTIIN

Kisaorganisaatio teki Porin MM-kisoista jotain, johon monikaan ei uskonut, otti riskin ja onnistui.  Järjestelykomitea sovitti tapahtuman Poriin ja Isomäen kaupunginosaan hienosti, kolmen kopla, Narukerä, Porin kaupunki ja Suomen jääpalloliitto saivat aikaan unohtumattoman tapahtumakokonaisuuden, joka oli suomalaisten kannalta lähellä napakymppiä.

  Iloinen yllätys oli runsaslukuinen yleisö Isomäen kentän laitamilla, näytti siltä, että porilainen yleisö todella tuli seuraamaan pelejä ja aistimaan tunnelmaa, hyvä niin.  Asiaa avitti osaltaan tikettien hintataso ja ilmaisliput, mutta mikäs siinä, jos kisabudjetti sen sallii ja kestää, ja kesti.  Ensikäden tietojen perusteella ilmeisesti kolmen kopla on tyytyväinen kisojen tapahtumatulokseen, mutta ei tietenkään finaalin.

Kuva Svenska Bandyföbundet ry

  Otteluiden edetessä kirjoitettiin suurista tasoeroista ja niitä oli, kysyttiinkin aiheesta onko järkeä vai ei.  Kirjoittajan mielestä on ja niin on myös jääpalloväen mielestä, globaali tilanne Euroopassa on iskenyt ehkä väkevimmin urheilussa juuri jääpalloon ja pieni laji on joutunut suurempien mullistusten pyörteisiin.  Niillä mennään mitä meillä jääpalloihmisillä on, vaikkakin se rassaa.  Tasapainottavaa ja voittaja tässä episodissa on jääpallo itse, näkyvyyttä ja onnistumisen riemua saatiin. 

  Porin kisoja voinee siteerata erään kisaorganisaation jäsenen sanoin "Kyllä tuntuu siltä, että sydän sykkii vahvasti jääpallon puolesta katsottaessa näitä onnistuvia kisajärjestelyjä ja -kokonaisuutta",  kisojen lähetessä loppuaan ja finaalin ollessa vielä edessä.

  Satunnainen lukija saattaa ajatella finaalin olleen jatkumoa kisojen maali-iloittelulle, jos siltä näyttää, niin siltä se sitten näyttää.  Ja tosiaan näyttää siltä, että reilun 20:n jääpallohallin ja 14:sta maailmanmestaruuden Ruotsi vain venyttää etumatkaansa muihin jääpalloa harrastaviin maihin.  Finaali on aina finaali, siellä pelataan tosissaan ja kovaa, annetaan kaikki ja kentälle jää todellinen osaaminen.  Näytti myös siltä, että loistavissa halliolosuhteissa harjoittelevat ja pelaavat ruotsalaiset hallitsivat Porin Isomäen ulkoilmakentän hankalat olosuhteet paremmin, kuin haastajansa Suomi, niin ylivoimainen Ruotsi vaan oli.

  Kun pulinat pois-kommentti on sanottu, voidaan todeta ruotsalaisten olleen selkeästi edellä kotomaan poikia ilmapalloissa, luisteluvoimassa ja yksilötaidoissa ja ansainneen taas kerran mestaruutensa.

  Siinä sinetti bandymestaruudelle.