EI PELKKÄÄ RUSETTILUISTELUA
"Jos et ole kunnossa, tässä ei ole mitään jakoja", totesi Antero Levänen eräässä lehtihaastattelussa. Satunnainen lukija saattaa miettiä jo väistyneen päävalmentajan sanomaa, tuleehan urheilijoiden olla yleensä kunnossa.
Jääpallokentän koko on n. 100 x 60 m ja peliaika 2x45 minuuttia, peliä käydään intensiivisesti koko otteluajan, vain välttämättömien katkojen suodessa pienen lepoajan pelaajille. Jääpalloilija luistelee reippaat 20 km yhdessä ottelussa, pelitempo on raastava ja pitkäkestoinen, peli on raju koetus pelaajan kropalle.
Jalkapallossa pelikentän koko on liki sama, jalkapalloilija juoksee ottelun aikana n. 10 km keskimäärin, pelipaikasta riippuen. Jääkiekkoilija luistelee otteluissa keskimäärin 9 km, mutta ottelutempo lepuuttaa pelaajaa tehokkaasti. Eräs amatööri kirjoittaa artikkelissaan näiden kahden vertailtavien pallopelien temmon olevan liki samalla tasolla, totta, mutta jääpalloilija luistelee silti 25 km, jalkapalloilija juoksee 10 km. Jääkiekkoilijan ottelutempo ja luisteltu matka ovat oma käsitteensä, eikä liene vertailukelpoinen.
Jääpalloluistin eroaa tavallisesta luistimesta tai jääkiekkoon tarkoitetusta luistimesta. "Hokkarin" takaosan nilkkaläppä puuttuu ja tarkkasilmäisimmät huomaavat terän profiilin olevan pidemmän. Luistimen terän profilointi tarkoittaa terän kaarevuuden asteen muuttamista, pidempi terän profiili antaa pidemmän liu´un. Nilkkaläppä taas puolestaan vähentää saatavaa vauhtia, potku lyhenee ja jalat väsyvät, teho häviää luistelusta, niinpä läppä poistetaan. Pitkä potku on avaintermi jääpallossa !
Ei ihme, että ovat legendoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti