JÄÄPALLON MM-KISAT - KOHTA MENNÄÄN  12.-18.1.2026

Kuvalainaus porinnarukera.fi - sivuilta

Sunnuntaina 11.1.2026 kisat avataan, Porin keskustassa Liisantorilla tavataan, luvassa virallista menoa ja kisadiscoa sekä Meet and Greet-tapaaminen joukkueiden kanssa.  MM - kisat ovat mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen rupeama, sellaisen tapahtumasta tekevät järjestelyt ja ottelut ulkojäällä sekä tuomansa eksotiikka suomalaisten vieraille, tarjolla kaikenlaista erilaista ja kokemisen arvoista.

Katsotaan kulisseihin.  Kirjoittaja tietää, että jääpallofaneille Suomessa ei tule yllätyksenä vapaaehtoisten työpanos ja valtava voimaavara kisojen järjestelyissä, varsin kohtuulliset tikettien hinnat tai puhumattakaan tunnelmasta ulkojään ympärillä, mutta ulkomaisille kisavieraille ja pelaajille kyllä tulee.  Pisteenä ii:n päällä olisivat kirkkaat, kohtuulliset pakkaspäivät ja hiiltä pelaajien silmien alla, niitä siis yläkerrasta kysellään ja alakerrassa odotellaan.

  https://www.visitpori.fi/ - osoitteesta satunnainen kisavieras pääsee katsomaan Poria tarkemmin, mitä, missä, milloin-meiningillä, tarkastelemaan majoitusvahtoehtoja ja liikkumiseen liittyviä mahdollisuuksia, sekä elämää kisakaupungissa.  Satunnaista matkaajaa kiinnostaa oletettavasti majoittuminen ja -kustannukset, monenlaista on tarjolla.  Bandywc26-tunnuksella voi majoittua hotellissa tai asettua tunnelmalliseen ruukkimiljööseen suomalaisen teollisuussuvun nimeä kantavaan kartanoon, vain vartin ajomatkan päässä kisakaupungista.  Glamourin vaihtoehdon majoittumiseen tarjoaa korkeatasoinen huvilamajoitus Porissa, kaikista näistä tiedot kisainfossa.  

Bussit kulkevat ja kuljettavat kisavieraita puolen tunnin välein keskustasta kisapaikalle ja takaisin, omalla kulkuneuvollakin voi tulla, parkkipaikkoja on kentän ja jäähallin alueella tarjolla.  Perjantaina, ennen Suomen ottelua, tarjotaan vielä extrana non-stop-bussiyhteys Gallen-Kallelankatu 8:sta Porin keskustasta.

Matseja pelataan joka päivä aamusta iltaan, tarjolla mielenkiintoisa pelejä niin miehissä kuin naisissakin ja herkkupalat sitten meidän länsinaapureiden kesken.  Ylekin välittää jääpallosta ja kuvaa lähetetään Suomeen sekä maailmalle, paikallinen sanomat vastaa myös osasta lähetyksiä ja niitä voi katsella Yle Areenassa.

Toivotaan suomalaiselle jääpallolle hyvää uutta vuotta 2026 ja siitä eteenpäin.

 

Kuvalainaus ELKAn sivuilta

VOIHAN MÄNTTI

Al-yhteenveto, siis tekoälyn värkkäämä hakutulosten niputtaminen, kertoo 95 %:lla varmuudella ja 5 %:n epävarmuudella jääpallomailan historian juontavan 1700-luvun Englantiin.  Värkkäysjärki kertoo bandy-sanan polveutuvan Walesin kielen sanasta, joka tarkoittaa käyrää keppiä, no niitähän ne olivatkin, pajusta ja muista oksista tehtyjä pelivälineitä eri herrasväkien käyttöön.  Kepeistä mailoiksi-matka on jonkun mittainen, värkkäysjärki ei kerro kuinka pitkä, mutta kertoo puun luonnollisesti valikoituneen lopulliseksi raaka-aineeksi, erään niistä olleen mulberry-puun, jonka ominaisuuksiin kuului erinomainen pallotuntuma.

Pallotuntuma on keskeinen osa pallopelejä, niin jääpallossakin, jossa mennään kovaa ja matalalla, mutta isolla kentällä.  Niinpä jääpallomaila kehittyi, varsi oli kiinnipito-osa, eikä oletettavasti niinkään kiinnostanut mahdollista suunnittelijaa, lapa sensijaan kiinnosti. Kerrotaan, että erään suomalaisen jääpalloseuran nimen lyhennyksen syntyneen jääpallomailan kärkiosaa kuvaillen.

Oli miten oli, lapa on palloltuntumaa hamutessa se, joka kehittyi ja muuntui, sai ylleen vielä "palttoonkin", siis otsikossa mainitun sidospunoksen parantamaan lyöntipintaa.  Jotkut kutsuivat sitä Oulun mäntiksi tai mursunnahka mäntiksi, hienostuneimmat vain punottavaksi hihnaksi.  Pallotuntuma siis parani, pallo ikäänkuin pysyi paremmin hallittavissa ja mäntti pehmensi lyöntiä sekä antoi erilaisen, paremman otteen ja tarkkuuden lyöntiin.  Niinpä mäntti löi itsensä läpi, tarkasti punotut eriväriset mäntit tulivat mailojen lapojen kaaren peitteiksi osana mailan kehitystä.

Kunnes itäisen naapurin pelimiehet lanseerasivat toisenlaisen jääpallomailan, lapa poloinen koki muutoksen, se suoristui hieman ja mäntin korvasi musta erkkari, siis eristysnauha.  Aikansa pohjoismaat napsivat härkäpäisesti mänttisiriuksillaan palloa, kunnes hokasivat itänaapurin idean ja ryhtyivät matkimaan tehokasta keksintöä, josta on sittemmin tullut uusi normaali käytäntö ja kehityksen huipentuma lajimme historiassa.

Mäntit saivat mennä, niin kuin yleensä saavaat, kukapa mänttejä kaipaisi. 

SPONSORITOIMIA

Kuvalainaus SJPL:n sivuilta

Mikkeliläiset pelaavat Bandyliigaa kahden kullan, hopeiden ja pronssien valtuutuksella sekä johtavana junioripelaajien kasvattajana, pitävät mokomat osaltaan suomalaista bandykulttuuria tolpillaan, on siinä meriittiä kerrakseen.

On myös JALOa havaita mikkeliläisen sponsoritoiminnan näkyminen kansainvälisissä jääpallomeiningeissä, se kuvaa Bandyliigan historian viimeiselle luonnonjäälle luistelleen joukkueen huippukokemusta ja mikkeliläistä sitkeyttä jääpallon JALOssa lajissa sekä sen taustajoukoissa.

3 NATIONS CUP - joukkue Suomesta pitää sisällään Kamppari taustaisia pelaajia, myös joukkueenjohtoa, nyt sitten myös koko reissun mahdollistajista yhtenä neljästä komeilee mikkeliläinen TOIVAKKA-YHTIÖT.  Melko kunnioitettavaa panostusta ja toimintaa pienen kaupungin taustajoukoista ja kaupungin toimesta, joka kamppailee jääpallon tulevaisuudesta yhtenä suomalaisena jääpallokeskuksena.

Enpä tiedä pelasiko Aatu Toivakka jääpalloa, tuskinpa vaan, sen verran oli kauppiaalla kiireitä kauppojensa kanssa.  Mutta sen kirjoittaja tietää, että jälkikasvunsa pelasi ja toimi taustajoukoissa, näyttää toimivan edelleenkin ja nyt pykälää korkeammalla.  Todella hieno ja näkyvä aktiviteetti.

Toivakan poikien isä Matti totesi Maksimatin konttorissa kirjoittajalle vuosikymmeniä sitten "Kylläpä teit melkoisen suorituksen täältä Mikkelistä saakka", kirjoittajan palatessa  kotikaupunkiinsa New Yorkin maratonilta.

Tuota siteerausta voisi käyttää nyt vastavuoroisesti Toivakka-yhtiöiden suuntaan.

 

   

    

Kuva Svenska Bandyförbundet ja SJPL

STUDENTERNAS IP

Ruotsalaisilla on monia mahdollisuuksia, kuten korkean kulttuurin ja elintason yhteiskunnalla kuuluukin olla, maineikas Uppsalan Studenternas IP, jo legendaarinen jääpallopyhättö, on valjastettu ruotsalaisen jääpallon harjoitusalustaksi.

Nooh, mahdollisuuksia tuleekin käyttää hyväksi sekä sopeutua olosuhteisiin annetuin mahdollisuuksin.  Siinä missä ruotsalaisilla on jääpallohalleja pilvin pimein ja suomalaisilla ei ainuttakaan, on sallittua tasata puntteja olosuhdemittarissa palaamalla loisto-olosuhteista raakaan ulkoilmaan ja vaihteleviin oloihin.  Mutta huoli pois ja valitus, itse aiheutettu molemmin puolin. 

Kolmen maan turnaus pelataan marraskuussa Ruotsissa, kolmesta matsista kaksi ulkona ja yksi hallissa.  ”Tähtäämme Suomessa järjestettäviin MM-kisoihin”, Ruotsista sanotaan.  Siis suomeksi sanottunako ”Haemme kokemusta ulkoilmaolosuhteista”, joo´o, toivotaako lumisadetta vai vesisadetta – no ei kumpaakaan, halliolosuhteita tietysti Suomessa toivotaan kohteliaasti, ketunhäntä kainalossa.  Jos kohta se sen ketunhännän tuuheus kyseenalaistuu maajoukkueessa pelaavien suomalaispelaajien määrän vuoksi.  Siis katseita kohti Bandyliigaa, no jaa, kaksiteräinen miekka sekin, comsi comsa. 

Porille toivotaan kunnon nakkia, eritoten säiden haltijalle lähetetään monta pyyntöä, onhan panostus sitä luokkaa, että heikompia hirvittää.  Uppsalassa pelattiin männä aikoina finaali yliopistokaupungin perinteikkäällä Studenternas IP stadionilla. Runsas yleisöjoukko oletettavasti nautiskeli bandyportföljen-salkkujensa sisältöjä ottelun auraustauoilla puskutraktoreiden huiskiessa edestakaisin kentällä. Toivotaan, että  Stm Honkajoen rukousta päättäjien ja suomalaisen mäntypuun toisesta kohtaamisesta emme kuulisi, vaan sen sijaan näkisimme hieman hiiltä pelaajien silmien alla. 

Kun meillä Suomessa ei ole tuota salkkuperinnettäkään tarjota ajanvietteeksi.

PALUUMUUTTAJA.

"Mistä näitä rasmuskettusia oikein siunaantuu", no Kamppareistahan niitä, tunnetusti suomalaisesta jääpallon juniori- ja pelaajalingosta.  Vaan nyt paluun Kamppari-paitaan tehnyt Rasmus Kettunen tulee Porvoosta, on Akilleen juniorikoulun kasvatti ja edustuksen runkolejaaja, nyt sitten toisen kerran Mustiin.

Mikä tuo Kettusen mustapaitoihin ?  Satunnainen lukija saattaa arvella, että työ ja jääpallon pelaaminen.  Satunnainen on oikeassa, mutta kirjoittaja tietää kampparihengellä ja seuran vetovoimalla olevan näppinsä pelissä.  Ottajia varmasti olisi ollut, kotiseuransa ja nyt paluuta liigaan tekevä Weparit, jonka harkkoihin ja Kämärille olisi Kuopiosta lyhyempi matka, sekä monet mestarisuosikit.  Tai voihan se olla niinkin hineesti, jotta hampaanpaikkaamisiin oli vain hyvä sauma tällä kertaa St. Michelissä.

Kuva Jukka Laitinen, lainaus Kampparit-sivuilta.

Kettunen kertoo sanomissa olevansa tyytyväinen sopparin kokonaisuuteen ja blogisti uskookin hänen istuvan hyvin intoa puhkuvaan mikkeliläiseen jääpalloporukkaan, tuoden kokemusta, pallovarmuutta ja stabiilia pelirytmiä.  Pelaajana rauhallinen ja pallovarma, voimakas luistelijaa, jonka bravuri lienee kentän laitojen kautta luikerteleminen maalille.  Siis bukkaa sitä kaivattua voimaa hyökkäysten nostamiseksi.  Blogisti odottaa mielenkiinnolla Rasmuksen ja Simon yhteistyötä, siinä saattaa vastustajilla olla naurussa pitelemistä, kun kaksikko näyttää luistelu- ja pallonkäsittely voimaansa ja peliälyään.

Mutta joo, nuori Kamppari ryhmä hakee vielä kokemusta ja voimaa kinttuihinsa ja siihen hommaan hra Kettunen istuu kyllä hyvin.

Tervetuloa taas innostamaan mikkeliläistä jääpalloa !

  

   

Bandyliiga.fi - sivustolla käydään keskustelua ja haastetaan kommentoimaan suomalaisen jääpallon tilaa sekä tulevaisuutta.  Bloginpitäjä toteaa sivuilla olevan paljon  kiinnostavia avauksia, hyviä pointteja ja mielenkiintoisa artikkeleita.  Blogisti pukeekin oman kommenttinsa bloginsa muotoon ja malliin, kuitenkin kauden ollessa jo vaiheessa, tiivistäen sanomansa muutamaan akuuttiin asiaan, jotka ovat vielä ainakin osittain toteutettavissa.

OTTELUIDEN REAALIAIKAINEN TOISTO

- Striimausten saatavuus vaivattomaksi, jos mahdollista ilmaiseksi  tai pienellä kustannuksella.

- Kameroiden määrä, hidastukset, highlight - uusinnat, zoomaukset tilanteisiin, lähiseurantaa ottelutilanteista.

- Asiantunteva selostus, kommentointi lähetyksen edetessä, jälkikommentointi, haastattelut, asiantuntija vierailut.

- Lähetysten ennakkomarkkinointi mediaan ja kotisivuille.

- Panostus lähetysten ulkoiseen toteutukseen (Lämmin akustinen sisätila ).

- Striimiyhteistyö ottelupaikkakuntien kesken, välähdykset eri otteluista ja niiden koordinointi.

KOTISIVUJEN YLLÄPITO JA TOTEUTUS

"Jos kotisivut on tehty, huonoin vaihtoehto on niiden hoitamattomuus ja tapahtumaköyhyys sekä jämähtäminen paikoilleen ! ".  Näin sanoo eräs kotisivujen luoja ja konkari ja jatkaa, "Onko sivut tehty vain tekemisen ilosta vai markkinointivälineeksi ?".

Kotisivuja tulisi päivittää jatkuvasti, myös kausien välissä, kotisivujen lukijat huutavat päiväkohtaisia tietoja ja tapahtumia, siksi juuri kotisuvuille tullaan, tietoa hakemaan.

Jokaisella itseään arvostavalla kotisivuilla tulisi olla kotisivujen ylläpitäjä, joka huolehtii päivittäisestä/viikottaisesta informaatiovirrasta.

Informaatiovirta voisi sisältää jatkuvaa päivitystä, uutisia, seuratietoa, tapahtumien seuraamista, ottelukommentteja ja - seurantaa, asiantuntijoiden kommentointeja, hyviä tilannekuvia, videoklippejä, blogeja ja linkkejä eri kirjoittajien sivuille, oman seuran perusinfoa, avointa tiedoitusta, keskustelua lajista jne.  Vain taivas on rajana.

Kotisivut on eräs markkinointivälineistä, seurojen ja liittojen osalta ehkäpä se yksi tärkeimmistä.  Kotisivujen informaatiovaikutus on suuri ja niiden hyödyn käyttämättäjättäminen on melkoista resurssien tuhlausta. Ja rahan.

Kauden jälkeen jokaisen seurajohtajan tärkein ajatus tulee olla huomisessa.  Miten kausi sujui, mitä jäi käteen ja oliko se + - merkkistä.  Seurajohtajan ajatukset tulisi olla menneen kauden ja tulevaisuuden analysoinnissa, toki sijoitus sarjassa on tärkeä, mutta ei kaikki.

Seurojen elinehto löytyy markkinoinnista, se on kuin löylynohjain saunan katossa, hönkkäsee tuloksia pienellä viiveellä, ikäänkuin odottaisi mitä tuleman pitää.  Ja tuleehan niitä, sillä mitalla kun on tilattu.  Hyviä, huonoja tai sitten siltä väliltä.

Seuramarkkinointi on siis suunnitelmallista ja pitkäjänteistä suorittamista valitusta aiheesta, meillä ollaan lajimme nostamisessa uudelleen kiinnostavaksi vaihtoehdoksi nuorison vapaa-ajan meininkeihin.  Seuramarkkinointi on oikeastaan aika simppeli nakki, tarvitaan vain tulisieluinen kaveri hommiin.  Niinpä.  Tulisieluisen tulisi organisoida, delegoida ja järjestää väylä markkinoinnin ohjaamiseksi sidosryhmille, medialle sekä yhtälailla yleisölle ja kaupallisille toimijoille.  Siis ryhmille, jotka rahoittavat  vuotuista toimintaa.

Sekundäärinen markkinointi on pitkäjänteisempää hommaa, samoihin periaatteisiin nojaavaa työskentelyä.  Se vain katsoo tulevaisuuteen ja sitäkin pidemmälle, samoja asioita hyödyntäen ja palauttaen.

Kuten satunnainen lukija havaitsee, tulisieluisen löytäminen saattaa olla haasteellista, suorastaan avainkysymyksen sanotaan olevan, mutta silti vaivan arvoisen.

Ja palkkansa.

Kuvalainaus Finbandy-sivuilta

Onnittelut Narukerälle ja seuran puheenjohtajalle Jani Raukolle rohkeasta ja ennakkoluulottomasta asenteesta kisojen hakemiseen, tarjolla lienee upporikasta tai rutiköyhää, kuin myös siltä väliltä, onhan kysymys lajista, jossa ulkoiset olosuhteet merkitsevät paljon.  Seuran päätös hakea kisoja perustuu oletettavasti Narukerän 60-vuotisjuhlakauteen ja siitä tullee hieno kruunu juhlavuoden järjestelyille.  Toivokaamme siis säiden haltijan huomioivan tapahtuman.

Kun ajattelee kansainvälisen jääpalloliiton päätöstä, taustalle on varmaan heijastunut ruotsalaisten lievä kylläisyys järjestää kisoja putkeen, tyytyväisyyttä naapurissa nyt siis ilmassa.  Jos hieman sarkastisesti asian haluaisi esittää, voisi kiitokset osoittaa SJPL:n suuntaan, sillä liiton ilmoitus talousvaikeuksista ja kisoista poisjäännistä poiki ruotsalaisten infon olla järjestämättä MM-kisoja 2026.  Sen jälkeen PJ Antti Parviaisen mukaan Suomelle esitettiin kysymys järjestää kisat Suomessa, siihen tarttuivat niin Narukerä kuin Porin kaupunkikin.  Ja nyt ollaan sitten sillä tiellä.

Ennakkotiedot kertovat joukkueita olevan ainakin neljä sekä naisissa että miehissä, Ruotsi, Norja, USA ja Suomi, katsotaan mitä maita on tyrkyllä lisäksi syksyn mittaan.  Kisojen ulkoilma-ilme kertonee tarjolla olevan perinteisemmän jääpalloturnauksen, jossa pääosaan tai ainakin merkittävään rooliin tulevat nousemaan sään lisäksi Karhupaanalle rakennettava infra lumikatsomoineen, ulkotekojää ja kisojen talkoohenkisyys.  Ihan virkistävä vaihtoehto steriileille ja sään suhteen takuuvarmoille halliolosuhteille.

Kuvalainaus SJPL:n sivuilta

Tapahtuma näkyy varmasti myös Porin kaupungin katukuvassa, kuin myös kaupungin hotellien varauslistoissa ja tuntuu Narukerän jäsenten talkooporukoiden jäntereissä sekä seuran tilipussissa, jälkimmäisessä toivottavasti + - merkkisenä.  Porin kaupungille tapahtuma on jatkumoa kansaivälisten tapahtumien sarjassa, tällä kertaa vain talviaikaan ja tulee kuin naulan kantaan tilattuna, talven hiljaiseen aikaan.

  " Tieto MM-kisoista Porissa tuntuu epätodennäköiseltä ja samaan aikaan uskomattoman hienolta" sanoo porilainen Samuli Helavuori, joka nähtäneen Suomen joukkueessa.  Team Finland rakentuu pääosin Ruotsissa pelaavista jääpalloilijoista, siis hallijääpalloon mukautuneista pelaajista, millaisen roolin kokoonpanot ottavat ulkojäällä, se nähdään.  Satunnainen lukija saattaa nähdä aavistuksen kotikenttäedusta ja ehkä vanhasta muistista kumpuavasta ulkokentällä pelaamisen autuudesta.

Amerikkalaiset ovat tietämän mukaan innoissaan siitä, että kisat pelataan Suomessa ja ulkojäällä, olosuhteissa, joita eivät varmaankaan ole kokeneet.  Pidetään peukkua, ettei lumiauroille ja kolamiehille olisi käyttöä tai toisaalta liian paljon päällä on hankala pelata, kun olo on kuin tönkkösuolatulla muikulla, jonka varpaat ovat jäässä.  Sellaiset aurinkoiset päivät olisivat poikaa, nähtäisiin taas pitkästä aikaa pelinaisilla ja - miehillä hiiltä silmien alla. 

Carpe diem, Porissa nähdään sekin asia.

  

    

  

   

PIENIÄ SIIVUJA HALLIN KUPEESTA

Jääpalloilijat ja pikaluistelijat ovat kulkeneet käsi kädessä, puuhanneet ja touhunneet huonolla menestyksellä hallihanketta, lyöneet päätään hallihankkeen haaveiltuun seinään.  

Onko koputtelu tuottanut tulosta?  Nooh, ainakin mainitut piirit ovat saaneet aiheesta luettavakseen, eivät koettavakseen, kuten tiedämme. Lappeenrannassa oli lähellä, mutta sitten tipahti. Nuolaisusta ei kannata olla huolissaan , asia oli jo periaatteessa hyvällä mallilla, mutta se ei milloinkaan ehtinyt mukaan tarvittavaan rahoitussuunnitelmaan.  Yrittänyttä ei laiteta ja yritetään uudelleen, kerrotaan sanotun.

  

Aloitetaan sitten taas alusta, olisiko jo vihdoin jääpalloilijoiden ja pikaluistelijoiden sekä luisteluharrastajien vuoro.  Tarvitaan tilat ja mahdollisuus harrastaa muutakin jääurheilua, kuin kustannuksiltaan mittavaa ja käyttövuoroihin sidottua jääurheilua, tarjota laajempi vaihtoehto nuorison ja kansalaisten liikuntaan ja sekä harrastamiseen.  Luistelulla, pika- ja taitoluistelulla, niiden pallopelikaverilla, jääpallolla on Suomessa pitkät perinteet.  Minne ne ovat oikein hukkuneet.  Eivät oikein minnekään, harrastajat vain ovat jääneet ilmastonmuutosten loskaan, jäätäkin on luistinten alla, mutta ei kattoa, eikä seiniä.  Nykyisten jäähallien jäävuorot ovat kortilla ja maksavat maltaita, läheskään kaikki halukkaat eivät pääse harrastamaan, puhumattakaan yleisöluistelusta ja harrastepelaamisesta säällisissä olosuhteissa.

Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriksi nousee menestynyt pikaluistelija Mika Poutala.  Työsarkansa on suomalaisten nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksen vaaliminen niin kotimaisella kuin kansainväliselläkin tasolla.  Lukija saattaa ajatella tässä olevan entisellä pikaluistelijalla ja nykyisellä poliitikolla tuhannen taalan paikan, aikakin oman lajinsa suhteen.  Ei liene poikkeuksellista, ei ainakaan kohtuutonta, että hieman kotiinpäinkin kiskottaisiin ja pallopelikaverille.

Ison jään halliratkaisu odottaa paikkaansa suomalaisessa urheiluharrastuksessa, siihen tarvitaan valtion rahoitusta, kunnallista- sekä yksityistä pääomaa sekä roimasti valoisia katseita suomalaisen liikunnan ja hyvinvoinnin puolesta.