Kuva Svenska Bandyförbundet ja SJPL

STUDENTERNAS IP

Ruotsalaisilla on monia mahdollisuuksia, kuten korkean kulttuurin ja elintason yhteiskunnalla kuuluukin olla, maineikas Uppsalan Studenternas IP, jo legendaarinen jääpallopyhättö, on valjastettu ruotsalaisen jääpallon harjoitusalustaksi.

Nooh, kulttuureissa, eritoten eritasoisissa niissä, on monia mahdollisuuksia ja niitä tulee tietysti käyttää hyväksi sekä sopeutua olosuhteisiin annetuin mahdollisuuksin.  Siinä missä ruotsalaisilla on jääpallohalleja pilvin pimein ja suomalaisilla ei ainuttakaan, on sallittua tasata puntteja olosuhdemittarissa palaamalla loisto-olosuhteista raakaan ulkoilmaan ja vaihteleviin oloihin.  Mutta huoli pois ja valitus, itse aiheutettu molemmin puolin. 

Kolmen maan turnaus pelataan marraskuussa Ruotsissa, kolmesta matsista kaksi ulkona ja yksi hallissa.  ”Tähtäämme Suomessa järjestettäviin MM-kisoihin”, Ruotsista sanotaan.  Siis suomeksi sanottunako ”Haemme kokemusta ulkoilmaolosuhteista”, joo´o, toivotaako lumisadetta vai vesisadetta – no ei kumpaakaan, halliolosuhteita tietysti Suomessa toivotaan kohteliaasti, ketunhäntä kainalossa.  Jos kohta se sen ketunhännän tuuheus kyseenalaistuu maajoukkueessa pelaavien suomalaispelaajien määrän vuoksi.  Siis katseita kohti Bandyliigaa, no jaa, kaksiteräinen miekka sekin, comsi comsa. 

Porille toivotaan kunnon nakkia, eritoten säiden haltijalle lähetetään monta pyyntöä, onhan panostus sitä luokkaa, että heikompia hirvittää.  Uppsalassa pelattiin männä aikoina finaali yliopistokaupungin perinteikkäällä Studenternas IP stadionilla. Runsas yleisöjoukko oletettavasti nautiskeli bandyportföljen-salkkujensa sisältöjä ottelun auraustauoilla puskutraktoreiden huiskiessa edestakaisin kentällä. Toivotaan, että  Stm Honkajoen rukousta päättäjien ja suomalaisen mäntypuun toisesta kohtaamisesta emme kuulisi, vaan sen sijaan näkisimme hieman hiiltä pelaajien silmien alla. 

Kun meillä Suomessa ei ole tuota salkkuperinnettäkään tarjota ajanvietteeksi.

PALUUMUUTTAJA.

"Mistä näitä rasmuskettusia oikein siunaantuu", no Kamppareistahan niitä, tunnetusti suomalaisesta jääpallon juniori- ja pelaajalingosta.  Vaan nyt paluun Kamppari-paitaan tehnyt Rasmus Kettunen tulee Porvoosta, on Akilleen juniorikoulun kasvatti ja edustuksen runkolejaaja, nyt sitten toisen kerran Mustiin.

Mikä tuo Kettusen mustapaitoihin ?  Satunnainen lukija saattaa arvella, että työ ja jääpallon pelaaminen.  Satunnainen on oikeassa, mutta kirjoittaja tietää kampparihengellä ja seuran vetovoimalla olevan näppinsä pelissä.  Ottajia varmasti olisi ollut, kotiseuransa ja nyt paluuta liigaan tekevä Weparit, jonka harkkoihin ja Kämärille olisi Kuopiosta lyhyempi matka, sekä monet mestarisuosikit.  Tai voihan se olla niinkin hineesti, jotta hampaanpaikkaamisiin oli vain hyvä sauma tällä kertaa St. Michelissä.

Kuva Jukka Laitinen, lainaus Kampparit-sivuilta.

Kettunen kertoo sanomissa olevansa tyytyväinen sopparin kokonaisuuteen ja blogisti uskookin hänen istuvan hyvin intoa puhkuvaan mikkeliläiseen jääpalloporukkaan, tuoden kokemusta, pallovarmuutta ja stabiilia pelirytmiä.  Pelaajana rauhallinen ja pallovarma, voimakas luistelijaa, jonka bravuri lienee kentän laitojen kautta luikerteleminen maalille.  Siis bukkaa sitä kaivattua voimaa hyökkäysten nostamiseksi.  Blogisti odottaa mielenkiinnolla Rasmuksen ja Simon yhteistyötä, siinä saattaa vastustajilla olla naurussa pitelemistä, kun kaksikko näyttää luistelu- ja pallonkäsittely voimaansa ja peliälyään.

Mutta joo, nuori Kamppari ryhmä hakee vielä kokemusta ja voimaa kinttuihinsa ja siihen hommaan hra Kettunen istuu kyllä hyvin.

Tervetuloa taas innostamaan mikkeliläistä jääpalloa !

  

   

Bandyliiga.fi - sivustolla käydään keskustelua ja haastetaan kommentoimaan suomalaisen jääpallon tilaa sekä tulevaisuutta.  Bloginpitäjä toteaa sivuilla olevan paljon  kiinnostavia avauksia, hyviä pointteja ja mielenkiintoisa artikkeleita.  Blogisti pukeekin oman kommenttinsa bloginsa muotoon ja malliin, kuitenkin kauden ollessa jo vaiheessa, tiivistäen sanomansa muutamaan akuuttiin asiaan, jotka ovat vielä ainakin osittain toteutettavissa.

OTTELUIDEN REAALIAIKAINEN TOISTO

- Striimausten saatavuus vaivattomaksi, jos mahdollista ilmaiseksi  tai pienellä kustannuksella.

- Kameroiden määrä, hidastukset, highlight - uusinnat, zoomaukset tilanteisiin, lähiseurantaa ottelutilanteista.

- Asiantunteva selostus, kommentointi lähetyksen edetessä, jälkikommentointi, haastattelut, asiantuntija vierailut.

- Lähetysten ennakkomarkkinointi mediaan ja kotisivuille.

- Panostus lähetysten ulkoiseen toteutukseen (Lämmin akustinen sisätila ).

- Striimiyhteistyö ottelupaikkakuntien kesken, välähdykset eri otteluista ja niiden koordinointi.

KOTISIVUJEN YLLÄPITO JA TOTEUTUS

"Jos kotisivut on tehty, huonoin vaihtoehto on niiden hoitamattomuus ja tapahtumaköyhyys sekä jämähtäminen paikoilleen ! ".  Näin sanoo eräs kotisivujen luoja ja konkari ja jatkaa, "Onko sivut tehty vain tekemisen ilosta vai markkinointivälineeksi ?".

Kotisivuja tulisi päivittää jatkuvasti, myös kausien välissä, kotisivujen lukijat huutavat päiväkohtaisia tietoja ja tapahtumia, siksi juuri kotisuvuille tullaan, tietoa hakemaan.

Jokaisella itseään arvostavalla kotisivuilla tulisi olla kotisivujen ylläpitäjä, joka huolehtii päivittäisestä/viikottaisesta informaatiovirrasta.

Informaatiovirta voisi sisältää jatkuvaa päivitystä, uutisia, seuratietoa, tapahtumien seuraamista, ottelukommentteja ja - seurantaa, asiantuntijoiden kommentointeja, hyviä tilannekuvia, videoklippejä, blogeja ja linkkejä eri kirjoittajien sivuille, oman seuran perusinfoa, avointa tiedoitusta, keskustelua lajista jne.  Vain taivas on rajana.

Kotisivut on eräs markkinointivälineistä, seurojen ja liittojen osalta ehkäpä se yksi tärkeimmistä.  Kotisivujen informaatiovaikutus on suuri ja niiden hyödyn käyttämättäjättäminen on melkoista resurssien tuhlausta. Ja rahan.

Kauden jälkeen jokaisen seurajohtajan tärkein ajatus tulee olla huomisessa.  Miten kausi sujui, mitä jäi käteen ja oliko se + - merkkistä.  Seurajohtajan ajatukset tulisi olla menneen kauden ja tulevaisuuden analysoinnissa, toki sijoitus sarjassa on tärkeä, mutta ei kaikki.

Seurojen elinehto löytyy markkinoinnista, se on kuin löylynohjain saunan katossa, hönkkäsee tuloksia pienellä viiveellä, ikäänkuin odottaisi mitä tuleman pitää.  Ja tuleehan niitä, sillä mitalla kun on tilattu.  Hyviä, huonoja tai sitten siltä väliltä.

Seuramarkkinointi on siis suunnitelmallista ja pitkäjänteistä suorittamista valitusta aiheesta, meillä ollaan lajimme nostamisessa uudelleen kiinnostavaksi vaihtoehdoksi nuorison vapaa-ajan meininkeihin.  Seuramarkkinointi on oikeastaan aika simppeli nakki, tarvitaan vain tulisieluinen kaveri hommiin.  Niinpä.  Tulisieluisen tulisi organisoida, delegoida ja järjestää väylä markkinoinnin ohjaamiseksi sidosryhmille, medialle sekä yhtälailla yleisölle ja kaupallisille toimijoille.  Siis ryhmille, jotka rahoittavat  vuotuista toimintaa.

Sekundäärinen markkinointi on pitkäjänteisempää hommaa, samoihin periaatteisiin nojaavaa työskentelyä.  Se vain katsoo tulevaisuuteen ja sitäkin pidemmälle, samoja asioita hyödyntäen ja palauttaen.

Kuten satunnainen lukija havaitsee, tulisieluisen löytäminen saattaa olla haasteellista, suorastaan avainkysymyksen sanotaan olevan, mutta silti vaivan arvoisen.

Ja palkkansa.

Kuvalainaus Finbandy-sivuilta

Onnittelut Narukerälle ja seuran puheenjohtajalle Jani Raukolle rohkeasta ja ennakkoluulottomasta asenteesta kisojen hakemiseen, tarjolla lienee upporikasta tai rutiköyhää, kuin myös siltä väliltä, onhan kysymys lajista, jossa ulkoiset olosuhteet merkitsevät paljon.  Seuran päätös hakea kisoja perustuu oletettavasti Narukerän 60-vuotisjuhlakauteen ja siitä tullee hieno kruunu juhlavuoden järjestelyille.  Toivokaamme siis säiden haltijan huomioivan tapahtuman.

Kun ajattelee kansainvälisen jääpalloliiton päätöstä, taustalle on varmaan heijastunut ruotsalaisten lievä kylläisyys järjestää kisoja putkeen, tyytyväisyyttä naapurissa nyt siis ilmassa.  Jos hieman sarkastisesti asian haluaisi esittää, voisi kiitokset osoittaa SJPL:n suuntaan, sillä liiton ilmoitus talousvaikeuksista ja kisoista poisjäännistä poiki ruotsalaisten infon olla järjestämättä MM-kisoja 2026.  Sen jälkeen PJ Antti Parviaisen mukaan Suomelle esitettiin kysymys järjestää kisat Suomessa, siihen tarttuivat niin Narukerä kuin Porin kaupunkikin.  Ja nyt ollaan sitten sillä tiellä.

Ennakkotiedot kertovat joukkueita olevan ainakin neljä sekä naisissa että miehissä, Ruotsi, Norja, USA ja Suomi, katsotaan mitä maita on tyrkyllä lisäksi syksyn mittaan.  Kisojen ulkoilma-ilme kertonee tarjolla olevan perinteisemmän jääpalloturnauksen, jossa pääosaan tai ainakin merkittävään rooliin tulevat nousemaan sään lisäksi Karhupaanalle rakennettava infra lumikatsomoineen, ulkotekojää ja kisojen talkoohenkisyys.  Ihan virkistävä vaihtoehto steriileille ja sään suhteen takuuvarmoille halliolosuhteille.

Kuvalainaus SJPL:n sivuilta

Tapahtuma näkyy varmasti myös Porin kaupungin katukuvassa, kuin myös kaupungin hotellien varauslistoissa ja tuntuu Narukerän jäsenten talkooporukoiden jäntereissä sekä seuran tilipussissa, jälkimmäisessä toivottavasti + - merkkisenä.  Porin kaupungille tapahtuma on jatkumoa kansaivälisten tapahtumien sarjassa, tällä kertaa vain talviaikaan ja tulee kuin naulan kantaan tilattuna, talven hiljaiseen aikaan.

  " Tieto MM-kisoista Porissa tuntuu epätodennäköiseltä ja samaan aikaan uskomattoman hienolta" sanoo porilainen Samuli Helavuori, joka nähtäneen Suomen joukkueessa.  Team Finland rakentuu pääosin Ruotsissa pelaavista jääpalloilijoista, siis hallijääpalloon mukautuneista pelaajista, millaisen roolin kokoonpanot ottavat ulkojäällä, se nähdään.  Satunnainen lukija saattaa nähdä aavistuksen kotikenttäedusta ja ehkä vanhasta muistista kumpuavasta ulkokentällä pelaamisen autuudesta.

Amerikkalaiset ovat tietämän mukaan innoissaan siitä, että kisat pelataan Suomessa ja ulkojäällä, olosuhteissa, joita eivät varmaankaan ole kokeneet.  Pidetään peukkua, ettei lumiauroille ja kolamiehille olisi käyttöä tai toisaalta liian paljon päällä on hankala pelata, kun olo on kuin tönkkösuolatulla muikulla, jonka varpaat ovat jäässä.  Sellaiset aurinkoiset päivät olisivat poikaa, nähtäisiin taas pitkästä aikaa pelinaisilla ja - miehillä hiiltä silmien alla. 

Carpe diem, Porissa nähdään sekin asia.

  

    

  

   

PIENIÄ SIIVUJA HALLIN KUPEESTA

Jääpalloilijat ja pikaluistelijat ovat kulkeneet käsi kädessä, puuhanneet ja touhunneet huonolla menestyksellä hallihanketta, lyöneet päätään hallihankkeen haaveiltuun seinään.  

Onko koputtelu tuottanut tulosta?  Nooh, ainakin mainitut piirit ovat saaneet aiheesta luettavakseen, eivät koettavakseen, kuten tiedämme. Lappeenrannassa oli lähellä, mutta sitten tipahti. Nuolaisusta ei kannata olla huolissaan , asia oli jo periaatteessa hyvällä mallilla, mutta se ei milloinkaan ehtinyt mukaan tarvittavaan rahoitussuunnitelmaan.  Yrittänyttä ei laiteta ja yritetään uudelleen, kerrotaan sanotun.

  

Aloitetaan sitten taas alusta, olisiko jo vihdoin jääpalloilijoiden ja pikaluistelijoiden sekä luisteluharrastajien vuoro.  Tarvitaan tilat ja mahdollisuus harrastaa muutakin jääurheilua, kuin kustannuksiltaan mittavaa ja käyttövuoroihin sidottua jääurheilua, tarjota laajempi vaihtoehto nuorison ja kansalaisten liikuntaan ja sekä harrastamiseen.  Luistelulla, pika- ja taitoluistelulla, niiden pallopelikaverilla, jääpallolla on Suomessa pitkät perinteet.  Minne ne ovat oikein hukkuneet.  Eivät oikein minnekään, harrastajat vain ovat jääneet ilmastonmuutosten loskaan, jäätäkin on luistinten alla, mutta ei kattoa, eikä seiniä.  Nykyisten jäähallien jäävuorot ovat kortilla ja maksavat maltaita, läheskään kaikki halukkaat eivät pääse harrastamaan, puhumattakaan yleisöluistelusta ja harrastepelaamisesta säällisissä olosuhteissa.

Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeriksi nousee menestynyt pikaluistelija Mika Poutala.  Työsarkansa on suomalaisten nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksen vaaliminen niin kotimaisella kuin kansainväliselläkin tasolla.  Lukija saattaa ajatella tässä olevan entisellä pikaluistelijalla ja nykyisellä poliitikolla tuhannen taalan paikan, aikakin oman lajinsa suhteen.  Ei liene poikkeuksellista, ei ainakaan kohtuutonta, että hieman kotiinpäinkin kiskottaisiin ja pallopelikaverille.

Ison jään halliratkaisu odottaa paikkaansa suomalaisessa urheiluharrastuksessa, siihen tarvitaan valtion rahoitusta, kunnallista- sekä yksityistä pääomaa sekä roimasti valoisia katseita suomalaisen liikunnan ja hyvinvoinnin puolesta.

 

 

 

 

EVAKKOAIKA

Lähemäki, Urheilupuisto, hra Hännin hauta vai mikkeliläisen bandy-kulttuurin hauta?  No, kaikissa näissä ratkaisuissa tarjotaan pelialustaksi ensisijaisesti luomujäätä, käytännössä mahdotonta ratkaisua.  Se tie lienee käyty jo loppuun ja koettu luistelukelvottomaksi.

Ensisijainen pelipaikka on ehdottomasti Hänninkenttä ja sen tekojää alustana, vaikka sekin on rakennusvaiheen aikana haastava ratkaisu.  Kuitenkin jääpallon kannalta ainut elävä valinta, siksi myös Kampparien johto ja jääpallopiirit sietävät siirtymäajan bajamaja-kulttuurin sekä pohjoispäätyyn rakentuvan parakkikylän, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kuvalainaus Mikkelin kaupunkilehden sivuilta

Pallo on nyt Mikkelin kaupungilla.  Kirjoittaja tuntee kiitollisuutta kaupungin päätöksestä rakentaa huoltotilat, investointi on mittava. Kuten kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen korostaa, on se mikkeliläisen liikunnan, koulujen, päiväkotien sekä seurojen kannalta välttämätön ja kaupunkilaisten elinvoimaa lisäävä ratkaisu.

Saatetaan ajatella, että nyt rakennetaan marginaalilajille liian kalliisti.  No, uudet huoltotilat palvelevat eri lajeja ympärivuotisesti, mahdollistavat niiden harrastamismahdollisuuksien kasvun, toimivat osana mikkeliläisten liikuntaa.  Kirjoittaja uskoo, että jääpallon asema marginaalilajina ei ole "kirkossa kuulutettu", siitä hyvinä esimerkkeinä toimivat naapurimme Ruotsin rohkeat halliratkaisut ja sijoitukset lajiin.  Käytännössä niillä tarjotaan selkeä vaihtoehto lasten ja nuorten liikuntaan sekä tukevoitetaan kansalaisten elinvoimaa ja mahdollisuuksia vaihtoehtoiseen harrastamiseen.  On niin, että lopullinen hintalappu on jaettava käyttövuosilla ja käyttäjämäärillä.

Kaupunki tavoittelee täyttä valtionapua pariksi vuodeksi, yhteensä n. 0.6 miljoonaa euroa, kokonaishintalapun ollessa 4 miljoonaa euroa.  Valtio siis kantakoon vastuunsa potista ja jos ei kanna, suurennuslasin fokukseen kohdentuvat mikkeliläisten politikkojen kaukokatseisuus ja toimet.

 

EI PELKKÄÄ RUSETTILUISTELUA

"Jos et ole kunnossa, tässä ei ole mitään jakoja", totesi Antero Levänen eräässä lehtihaastattelussa.  Satunnainen lukija saattaa miettiä jo väistyneen päävalmentajan sanomaa, tuleehan urheilijoiden olla yleensä kunnossa.

Jääpallokentän koko on n. 100 x 60 m ja peliaika 2x45 minuuttia, peliä käydään intensiivisesti koko otteluajan, vain välttämättömien katkojen suodessa pienen lepoajan pelaajille.  Jääpalloilija luistelee reippaat 20 km yhdessä ottelussa, pelitempo on raastava ja pitkäkestoinen, peli on raju koetus pelaajan kropalle.

Jalkapallossa pelikentän koko on liki sama, jalkapalloilija juoksee ottelun aikana n. 10 km keskimäärin, pelipaikasta riippuen.  Jääkiekkoilija luistelee otteluissa keskimäärin 9 km, mutta ottelutempo lepuuttaa pelaajaa tehokkaasti.   Eräs amatööri kirjoittaa artikkelissaan näiden kahden vertailtavien pallopelien temmon olevan liki samalla tasolla, totta, mutta jääpalloilija luistelee silti 25 km,  jalkapalloilija juoksee 10 km. Jääkiekkoilijan ottelutempo ja luisteltu matka ovat oma käsitteensä, eikä liene vertailukelpoinen. 

Jääpalloluistin eroaa tavallisesta luistimesta tai jääkiekkoon tarkoitetusta luistimesta.  "Hokkarin" takaosan nilkkaläppä puuttuu ja tarkkasilmäisimmät huomaavat terän profiilin olevan pidemmän.  Luistimen terän profilointi tarkoittaa terän kaarevuuden asteen muuttamista, pidempi terän profiili antaa pidemmän liu´un.  Nilkkaläppä taas puolestaan vähentää saatavaa vauhtia, potku lyhenee ja jalat väsyvät, teho häviää luistelusta, niinpä läppä poistetaan.  Pitkä potku on avaintermi jääpallossa !

Hra Hännisen hauta on nähnyt monenlaisia pelimiehiä.  Maailmanmestari ja Suomen mestari Kimmo Huotelin on malliesimerkki luisteluvirtuoosista ja pelinrakentajasta, Kimmon pitkä kiihtyvä liuku jäällä yhdistettynä erinomaiseen pelinlukuun teki hänestä ylivoimaisen tehokkaan.  Vanhoista mestareista Antero Aso Nikkanen oli samaa luokkaa, kerrassaan loistava luistelija, jonka luistelun liuku oli vaivatonta sekä tehokasta ja mailankäsittely erinomaista.

Ei ihme, että ovat legendoja.

  

     

 

 

UUSI SUORATOISTOPALVELU JÄÄPALLOLLE

Suomen Jääpalloliitto on sopinut ruotsalaisen suoratoistopalvelun Stayliven kanssa jääpallon striimauksista Bandyliigassa kaudella 2024-2025, uusi FINBANDY TV aloittaa lähetykset 17.11.2024 klo 13.oo ottelusta JPS-Akilles.  Ensimmäinen lähetys on kauden avajaislähetys, Finbandymagazine, ja se on katsottavissa 11.11.2024 osoitteessa Finbandytv.fi.

Kuvat SJPL:n sivuilta

Suoratoistopalvelun kautta nähdään maksullisina (9.99 euroa/matsi tai 49.99 euroa/kausi) kahdeksan matsia selostettuina, joista Kampparit nähdään uudella kanavalla 1.12. ja 4.12.2024.

SJPL:n puheenjohtaja Antti Parviainen kertoo sopimuksen olevan alun laajemmallekin toiminnalle ja liitossa on Parviaisen mukaan halukkuutta kehittää palvelua edelleen jatkossa.  "Toivomme, että yleisö löytäisi tämän ja saisimme mahdollisimman monta tilaajaa, se määrittää palvelun jatkon", sanoo Antti Parviainen.

Bandyliigan joukkueista useat lähettävät jo otteluita eri alustoille paikallisten toimijoiden tai omien sopimustensa kautta ja ne jatkunevat sekä täydentävät nyt starttaavaa Finbandy TV:n lähetyksiä.

Kampparit jatkaa Solidsportin kanssa, ottelut striimataan selostettuina Hänskistä, kertoo Jarkko Vahvaselkä, palveluntarjoajan asettamaan 5 euron hintaan.  

FinbandyTv:n esittelyvideo osoitteessa :

https://www.finbandytv.fi/video/s-esittelyvideo-nj120o

 

                           PALVELUKSEEN HALUTAAN

                                       MESENAATTI !

Kämäriltä kuuluu huonoja uutisia, jääpalloväelle ne ovat myrkkyä, murentavat hentoa tekojään pintaa ja panevat jääpalloväen miettimään tulevaa.  Alkavan kauden kynnyksellä tähän ei olisi ollut varaa ja toivotaankin, että lopullista vahvistusta Varkauden suunnalta ei tulisi, onhan tietojen mukaan rahat ja pelimiehetkin koossa, kiitos Kampparien ja JPS:n.

Mesenaatille siis olisi käyttöä jääpallopiireissä, varsinkin intoa puhkuville "mika anttosille", tai kunhan olisi edes oikea mesenaatti, jonka CV:ssä mainitaan muutaman jääpallohallin sponsorointi mahdollisuus.  Utopiaa, saattaa lukija todeta ja sitähän se onkin, ja vankkaa sitä.

                                         Kuva Kampparit/Sari Laanterä

Mika Anttosen, St 1:sen miljardöörin, huhutaan hakevan Olympiakomitean päälliköksi, oiva mies, joka on huolissaan lasten ja nuorten liikkumattomuudesta.  Ajattelee siis samoja asioita, kuin me jääpalloihmiset lajista, jonka eräs kivijaloista on lasten ja nuorten liikunta ja vaihtoehdon tarjoaminen talvisiin liikuntaharrastuksiin.  Joku yhdistävä tekijä jääpalloon siis on. 

Aasinsiltaa 👈👉 pitkin olympialaisiin, jos menee oikein huonosti, nostetaan kädet pystyyn ja vaihdetaan lajia.  Maahockey sopisi, ei tarvittaisi halleja eikä tekojäitä,  kesä ja tekonurmikenttä riittäisi, tasoa ja osaamista löytyisi pienellä treenaamisella.  Ja olisihan laji jo valmis olympialaji, joten sekin ongelma ratkeaisi sillä.  Ei muuta kuin hakemaan "hra Singhiä" mesenaatiksi.  😎

Takaisin karuun mentaliteettiin ja Veparien johtokunnan päätökseen, oli epävarmuutta ja riittämätöntä sitoutumista taustajoukoilta.  Oliko päätös hätiköity.  Varkauden kaltainen pieni teollisuuspaikkakunta asettaa toisaalta vankan haasteen toimijoille ja resursseille, kun talkootyökin taitaa olla menetetty tapa tehdä työtä.  Sopii kuitenkin kysyä 84:n pääsarjavuoden velvoittavuutta.

Seura ilmoittaa pitävänsä välivuoden, toivottavasti vain yhden (jos sitäkään ?) , koska kun ote kirpoaa mailan varresta ja pallo häviää hankeen, asiat tuppaavat vaikeutumaan ja uudelleen järjestäytyminen hankaloituu.

 

 

PELI, JOKA EI SUOSTU KUOLEMAAN.

  Näin otsikoi ruotsalainen Malmön yliopiston liikuntatieteen apulaisprofessori Torbjörn Andersson tutkimuksensa sekä tarinansa jääpallosta ja sen suhteesta ruotsalaiseen urheilukulttuuriin.  Tarinalla lienee kontaktipintoja myös suomalaiseen jääpallokulttuuriin.

  Otsikkoa on toisteltu myös Suomessa, varsinkin nyt, kun kaivattu ja odotettu hallihanke on taas kerran vastatuulessa.  Suomessa, kuten Ruotsissakin jääpallo lajina ankkuroituu kuitenkin syvemmälle jään pintaan, sen perimmäisiä tarkoitusperiä ja tehtäviä ovat kansalaisyhteiskunnan palveleminen ja vaihtoehdon tarjoaminen sekä lajin harrastajille että koko yhteiskunnalle.  

  Jääpallon tulevaisuus on turvassa, jos laji pysyy nykyisessä dynaamisessa menossa mukana.  Lajin on pystyttävä sopeutumaan yhteiskunnan uuteen rytmiin, on löydettävä keinot lajin nykyaikaistamiseen, mutta pidettävä silti mielessä perinteet.  Ruotsista saa hyvät neuvot ilmaiseksi, seurataan vain kehitystä sveanmaalla ja tehdään perässä.  No, ei nyt sentään, mutta sinne päin, onhan siellä onnistuttu säätämään lajille oma tilansa, joka menestyy ja voi hyvin.  On siis edettävä askel askeleelta.

  Nyt jos koskaan elämän ja kuoleman kysymys on halli.  Ja niitä tulisi saada rakenteille useita.  Millä rahalla, sitä en tiedä, mutta tiedän niiden sijoittuvan pääkaupunkiseudulle sekä suomalaisiin jääpallokeskuksiin, joissa nähdään selkeä markkinarako ja mahdollisuus integroida investointi kansalaisten liikuntaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

   

  TV:n vaikutus yhteiskuntaan ja kansalaisiin on kiistaton.  Suomessa YLE näyttää lajistamme yleensä vain loppuottelun, kiitos siitäkin vähästä.  Ehkä saamme sen minkä ansaitsemme ja juuri siksi lajin on kehityttävä, sen harrastajapohjaa tulee kasvattaa, siitä tulee tehdä kiinnostava vaihtoehto yleisölle, nuorisolle sekä edustustasolle.  Silloin olemme ansainneet näkyvyyden ja palstatilan, julkisuus tulee sen myötä.  Koska on niin, että harrastajamäärät kertovat medialle mikä kansalaisia kiinnostaa ja mitä halutaan nähdä ja kuulla.   

  Maaseudun jääpallokaupungit tulevat muodostumaan lajin harrastuksen keskuksiksi, joissa eri maakuntien erityispiirteistä kumpuava mentaliteetti värittää ja rikastuttaa lajia, antaa lajille heimokulttuuria sekä lujittaa yhtenäisyyttä.  Syntyy oman kaupungin/maakunnan tuote, Seura.

  

                  Kuva Kari Nuolinko Kamppari - arkisto

  Fanikulttuuri tulee lajin menestymisen myötä, väriä tunnustetaan ja sen ympärille vihkiydytään, siitä tulee jopa elämäntapa perheittäin omien lasten harrastusten myötä.  Torbjörn Andersson tarkastelee laji- ja fanikulttuuria Ruotsissa loppuotteluiden kautta.  Finaali, kauden loppuhuipennus, kerää pelipaikkakunnalle valtavat määrät faneja, jopa enemmän, kuin jalkapallossa.  Se on perinne, josta ruotsalaiset eivät halua luopua.

  Perinteet siis elävät Ruotsissa ja jääpallo elää perinteiden ja nykyajan välillä sopeutuen aikaan sekä tapoihin.  Siksi se onkin menestyvä vaihtoehto harrastajille.

  Jääpallo syntyi Englannissa joskus 1700 luvun jälkeen, 1800 luvun puolenvälin paikkeilla Nottingham Forest Football and Bandy Club oli ensimmäisiä seuroja, joissa pelattiin bandyä.  Kansainvälisyys on elinehto monelle, niin jääpallollekin.  Kansainvälinen jääpalloliitto FIB on tehnyt hyvää työtä, harrastuspohjaa on laajennettu ja laji hamuaa tosissaan olympialajiksi.  Parhaaseen a-ryhmään kuuluvat Ruotsi, Norja, Suomi, Kazakstan ja Venäjä, lajin MM-turnauksiin on osallistunut toistakymmentä maata. 

      

   

PAKKANENKO PÄÄOSASSA ?

Kova pakkasjakso sattui poikien MM-kisojen ajaksi, kirjoittaja luulee suurimman kärsijän olleen jääpalloväen, harmi, sillä todella tasaisia otteluita pelattiin ja hyvällä tasolla.  Sentään finaaliin saatiin normaali ulkoilmakeli,  joka näkyi myös yleisömäärässä.

  Kampparit hoiti käytännön järjestelyt ja jos saa lainata pääsihteeri Kimmo Huotelinia, myös kirjoittajaa hävettää maineikkaan Hänskin huoltotilat, muutenhan kenttä kaupungin keskellä sai ainakin ruotsalaisilta kiitosta sijainnistaan, hyvä niin.

  Pakkaselle emme voi mitään, napsaisi merkkinsä ilmeisesti myös ottelun striimaukseen ja juhlava (ilmeisesti) opening seremony jäi kotikatsomoissa näkemättä.  Kommentit striimin katsojakentässä kertoivat seuraajien olleen harmissaan tilanteesta, no, joku nokkela kaiveli muutaman kerran näkyvän kanavan framille ja linkitti sen kommenttikenttään, näin saatiin ottelu näkymään.

  Kun näytetään näinkin merkittävä tapahtuma, ainakin kirjoittaja jäi kaipaamaan hidastuksia ja toistoja maaleista yms.- tapahtumista.  Muuten striimaus oli tuttua laadukasta mikkeliläistä tasoa ja laatua lähikuvineen ja kameratekniikoineen.  

  Ennakkokaavailuissa Norja noteerattiin tasapäiseksi kolmikkoon ja se stemmasi, Norskit näyttivät osaamistaan ja kookas joukkue tarjosi tasapäisen vastuksen Ruotsille ja Suomelle.  Joukkue pelasi näyttävää ja kurinalaista jääpalloa Olav Heyerdahlin, Michael Hansenin ja Sondre Ramstadin johdolla.  Joukkueen esitys rauhoittelee jääpalloväkeä, Norja on mukana jääpallon jalossa lajissa jatkossakin.  Hieno suoritus tunturimaan pojilta, sääli, että jonkun oli jäätävä kolmoseksi.

  Ruotsi oli ennakoidun vahva, joukkueen luisteluvoima näkyi pelaajien otteissa ja joukkue luotti pallolliseen pelaamiseensa, tekniikkaa löytyi ja se näkyi mm. varmana ilmapelin hallintana ja narukerän kierrättämisenä alakerran kautta sitkeästi.  Ruotsalaisten aprikoitiin kärsivän pakkaskelistä ja ulkoilmakeleistä, no pakkasta oli ja luntakin saatiin finaaliin.  Tiedä häntä sitten, ainakin finaali ratkesi pitkään palloon, mutta niitähän Ruotsikin viljeli lopuksi.  Lucas Matsson, Alex Gustavsson sekä Rasmus Lundahl näkyivät naapurin tasokkaasta joukkueesta.

                                     Kuvat Finbandy

  Suomi oli kotonaan Hänskissä, eikä ihme, tuttu kenttä ja kommervenkit.  Fyysisen mittarin mukaan pienikokoisin, mutta pippurinenkin, selkeästi yksilöihin nojaava joukkue, joka raatoi niska limassa kuskaten narukerää 2-3:n pelinrakentajan voimin.  Muutama pelaaja nousi parrasvaloihin erityisesti, Simo Huotelin ja Iivo Korhonen etunenässä, mutta myös Oskari Kokko ja Paavo Tapio tekivät mainion turnauksen.  Erikoista ja harjoiteltavaa lienee kulmurit, niistä tulisi saada jotain kotiin viemisiksi, ettei ratkaisu ensi kerralla jää jatkoajalle.

Apropoo, pakkasesta.  Pohjoisen poikia kaikki, eivät jähmettyneet !

      

 

JÄIKÖ JÄÄPALLO LAJINA HIMMAILEMAAN ?

No ei ihan alkuun mennä, mennään vaikkapa vuoteen 1967, silloin Lappeenrannan Kimpisellä pelattiin MM kullasta ja niin pelattiin myös Oulussa, Warkaudessa, Helsingissä ja Mikkelissä.  Hyvin silloin meni, hopeaa pokattiin ja kolme suurmaata katselivat pojojaan plakkareissaan, kullakin neljä ja NL mestari.  No niin.

Väkeä oli katsomassa 15500 ja n. 2600 per matsi, ei huono.  Luulen jääpalloherrojen hykerrelleen, kassan kilisseen ja pillerin pyörineen, kansakin sai sirkushuvinsa.  Oli ne aikoja ne.

Kuumaa mehua ja makkaraa myydään edelleen ulkokentillä, ajat eivät ole siis muuttuneet?  Vaikka ovatkin muuttuneet, mehulle ja makkaroille ei ole ostajia entiseen malliin.  Ostajat hengailevat lämpöisten hallien sisätiloissa ja mutustavat hodareita ja särpivät olutta palan painikkeiksi, nauttivat nykyisen suurlajin ottelun tuoksinasta sekä hallien lämmöstä.

Mitä tapahtui entiselle suurlajille ?

Ruotsalaiset osaavat ja elintaso antaa mahdollisuuksia, ne käytettiin.  Suomen kansallislaulussa on kohta, jossa lauletaan kovaa ja korkealta, " ... kuin kotimaa tää POHJOINEN"!  Pohjoisen pojat Ruotsin itäpuolella, täällä ei ollut samoja mahdollisuuksia, kuten rakkaalla naapurillamme. Svea Mamman väki värkkäsi halleja, lajin asema jääkiekon rinnalla/vaihtoehtona, niin pelaajille kuin suurelle yleisöllekin, säilyi ja menestyi.

Kuva Federation of International Bandy

Siis jääpallo suurlajina muuntui Ruotsissa vaihtoehdoksi jääkiekolle ja voi edelleen hyvin.  Suomessa ei.  Ohje suomalaisille kuuluikin " Rakentakaa jäähalleja".  No, jääpallo on kovassa huudossa Ruotsinmaalla, sen näkee tikettiluukulla, pari tuhatta tikettiä myydään alkavaan sarja-matsiin, ratkaisupeleihin monin verroin, mikäs on harrastaessa.  Vaihtoehto suurlajille toimii ja voi hyvin.   

Ruotsin kaltaista hurmosta ei liene Suomessa olisi ollut odotettavissa, mutta aina jotain sentään.  Ainakin osa Svea Mamman puolelle siirtyneistä Bandyliigan pelaajista olisi jäänyt kotomaan halleihin ja ulkokentille, näin tasoero naapurimaiden kesken olisi entistä niukempi.  Mutta kun ei, niin sitten ei.

"Rakentakaa halleja" - nooh helpommin sanottu kuin tehty, ainakin Suomessa.  Erään ruotsalaisen hallin rahoituspohja noudatteli seuraavanlaista polkua.  Jääpalloseura "kruunasi" omalla osuudellaan osan, kunta investoi hankkeeseen kruunuja ja yksityinen säätiö sijoitti loput.  Onko Ruotsi todella näin paljon edistyksellisempi, kuin Finland, jos siltä näyttää, sitten lienee niin.  Rahaa ainakin on eritavalla ja sitä käytetään urheilurakentamiseen sekä ajatellaan sen vaikutuksia yhteiskunnallisesti, ei aina vain kaupalliselta pohjalta.

                                                    Kuva Vetlanda BK

Satsaukset nähdään kansallisina ja yhteiskuntaa tukevina sijoituksina sekä ajatellaan hallien palvelevan elinkaarensa aikana laajoja käyttäjäryhmiä, tarjoavan yhteiskuntaan vaihtoehdon kansalaisten liikuntaan ja hyvinvointiin.

Takaisin Lappeenrantaan, nyt muutaman vuoden päähän.  Näytti himmailu Suomessa loppuvan, jääpallohallihanke saatiin hyvään vauhtiin, niin toiminta-ajatuksen kuin rahoitusenkin kannalta. Mutta suomalainen kolmiyhteisö ei onnistunut, kuten kappaleessa 7 mainittu ruotsalainen vastaava.  

Erikoista, mutta niin suomalaista.
 

 

 

ENSIMMÄINEN PELI

Hienoa Kamppari-nuoret, peli oli täysosuma, pelaaminen näytti valmiilta ja luistin kulki, pallonhallinta oli kotijoukkueella, yksilöt nousivat Kamppari-joukkueesta esiin.  WP vieraili liki parhaalla kokoonpanollaan Mikkelissä ja se korostakoon ottelun lopputulosta.  Hyvä niin.

Kolumnisti iloitsee nuoren joukkueen voitosta, sekä Solidsportin voitosta striimauksessa.  Kerrankin näkyi osaamista ja jopa ruotsalaistyylistä toteutusta lähetyksessä, pallo saatiin esiin, tilanteisiin zoomattiin ja lähikuvat toivat ottelun katsojille paremmin tarjolle, kamera seurasi palloa ja pelaajia.

Seura kertoi aiemmin panostavansa striimien laatuun ja se näkyi Solidsportin toteutuksessa.  Kirjoittaja ei tiedä onko striimi-soppari Suomen Jääpalloliiton keskitetyn yhteistyö hedelmiä, jos on, hyvä taas niin.

Takaisin Kamppari-junioreihin ( ! ), matka on vasta alussa, siis mennään nöyränä ja pidetään mielessä jääpalloperinteet Mikkelissä, mutta muistaen kuitenkin oma osaaminen ja nuoruus.  Se antaa voimaa katsoa eteenpäin.