EVAKKOAIKA

Lähemäki, Urheilupuisto, hra Hännin hauta vai mikkeliläisen bandy-kulttuurin hauta?  No, kaikissa näissä ratkaisuissa tarjotaan pelialustaksi ensisijaisesti luomujäätä, käytännössä mahdotonta ratkaisua.  Se tie lienee käyty jo loppuun ja koettu luistelukelvottomaksi.

Ensisijainen pelipaikka on ehdottomasti Hänninkenttä ja sen tekojää alustana, vaikka sekin on rakennusvaiheen aikana haastava ratkaisu.  Kuitenkin jääpallon kannalta ainut elävä valinta, siksi myös Kampparien johto ja jääpallopiirit sietävät siirtymäajan bajamaja-kulttuurin sekä pohjoispäätyyn rakentuvan parakkikylän, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kuvalainaus Mikkelin kaupunkilehden sivuilta

Pallo on nyt Mikkelin kaupungilla.  Kirjoittaja tuntee kiitollisuutta kaupungin päätöksestä rakentaa huoltotilat, investointi on mittava. Kuten kaupungin kiinteistöjohtaja Jarkko Hyttinen korostaa, on se mikkeliläisen liikunnan, koulujen, päiväkotien sekä seurojen kannalta välttämätön ja kaupunkilaisten elinvoimaa lisäävä ratkaisu.

Saatetaan ajatella, että nyt rakennetaan marginaalilajille liian kalliisti.  No, uudet huoltotilat palvelevat eri lajeja ympärivuotisesti, mahdollistavat niiden harrastamismahdollisuuksien kasvun, toimivat osana mikkeliläisten liikuntaa.  Kirjoittaja uskoo, että jääpallon asema marginaalilajina ei ole "kirkossa kuulutettu", siitä hyvinä esimerkkeinä toimivat naapurimme Ruotsin rohkeat halliratkaisut ja sijoitukset lajiin.  Käytännössä niillä tarjotaan selkeä vaihtoehto lasten ja nuorten liikuntaan sekä tukevoitetaan kansalaisten elinvoimaa ja mahdollisuuksia vaihtoehtoiseen harrastamiseen.  On niin, että lopullinen hintalappu on jaettava käyttövuosilla ja käyttäjämäärillä.

Kaupunki tavoittelee täyttä valtionapua pariksi vuodeksi, yhteensä n. 0.6 miljoonaa euroa, kokonaishintalapun ollessa 4 miljoonaa euroa.  Valtio siis kantakoon vastuunsa potista ja jos ei kanna, suurennuslasin fokukseen kohdentuvat mikkeliläisten politikkojen kaukokatseisuus ja toimet.

 

EI PELKKÄÄ RUSETTILUISTELUA

"Jos et ole kunnossa, tässä ei ole mitään jakoja", totesi Antero Levänen eräässä lehtihaastattelussa.  Satunnainen lukija saattaa miettiä jo väistyneen päävalmentajan sanomaa, tuleehan urheilijoiden olla yleensä kunnossa.

Jääpallokentän koko on n. 100 x 60 m ja peliaika 2x45 minuuttia, peliä käydään intensiivisesti koko otteluajan, vain välttämättömien katkojen suodessa pienen lepoajan pelaajille.  Jääpalloilija luistelee reippaat 20 km yhdessä ottelussa, pelitempo on raastava ja pitkäkestoinen, peli on raju koetus pelaajan kropalle.

Jalkapallossa pelikentän koko on liki sama, jalkapalloilija juoksee ottelun aikana n. 10 km keskimäärin, pelipaikasta riippuen.  Jääkiekkoilija luistelee otteluissa keskimäärin 9 km, mutta ottelutempo lepuuttaa pelaajaa tehokkaasti.   Eräs amatööri kirjoittaa artikkelissaan näiden kahden vertailtavien pallopelien temmon olevan liki samalla tasolla, totta, mutta jääpalloilija luistelee silti 25 km,  jalkapalloilija juoksee 10 km. Jääkiekkoilijan ottelutempo ja luisteltu matka ovat oma käsitteensä, eikä liene vertailukelpoinen. 

Jääpalloluistin eroaa tavallisesta luistimesta tai jääkiekkoon tarkoitetusta luistimesta.  "Hokkarin" takaosan nilkkaläppä puuttuu ja tarkkasilmäisimmät huomaavat terän profiilin olevan pidemmän.  Luistimen terän profilointi tarkoittaa terän kaarevuuden asteen muuttamista, pidempi terän profiili antaa pidemmän liu´un.  Nilkkaläppä taas puolestaan vähentää saatavaa vauhtia, potku lyhenee ja jalat väsyvät, teho häviää luistelusta, niinpä läppä poistetaan.  Pitkä potku on avaintermi jääpallossa !

Hra Hännisen hauta on nähnyt monenlaisia pelimiehiä.  Maailmanmestari ja Suomen mestari Kimmo Huotelin on malliesimerkki luisteluvirtuoosista ja pelinrakentajasta, Kimmon pitkä kiihtyvä liuku jäällä yhdistettynä erinomaiseen pelinlukuun teki hänestä ylivoimaisen tehokkaan.  Vanhoista mestareista Antero Aso Nikkanen oli samaa luokkaa, kerrassaan loistava luistelija, jonka luistelun liuku oli vaivatonta sekä tehokasta ja mailankäsittely erinomaista.

Ei ihme, että ovat legendoja.

  

     

 

 

UUSI SUORATOISTOPALVELU JÄÄPALLOLLE

Suomen Jääpalloliitto on sopinut ruotsalaisen suoratoistopalvelun Stayliven kanssa jääpallon striimauksista Bandyliigassa kaudella 2024-2025, uusi FINBANDY TV aloittaa lähetykset 17.11.2024 klo 13.oo ottelusta JPS-Akilles.  Ensimmäinen lähetys on kauden avajaislähetys, Finbandymagazine, ja se on katsottavissa 11.11.2024 osoitteessa Finbandytv.fi.

Kuvat SJPL:n sivuilta

Suoratoistopalvelun kautta nähdään maksullisina (9.99 euroa/matsi tai 49.99 euroa/kausi) kahdeksan matsia selostettuina, joista Kampparit nähdään uudella kanavalla 1.12. ja 4.12.2024.

SJPL:n puheenjohtaja Antti Parviainen kertoo sopimuksen olevan alun laajemmallekin toiminnalle ja liitossa on Parviaisen mukaan halukkuutta kehittää palvelua edelleen jatkossa.  "Toivomme, että yleisö löytäisi tämän ja saisimme mahdollisimman monta tilaajaa, se määrittää palvelun jatkon", sanoo Antti Parviainen.

Bandyliigan joukkueista useat lähettävät jo otteluita eri alustoille paikallisten toimijoiden tai omien sopimustensa kautta ja ne jatkunevat sekä täydentävät nyt starttaavaa Finbandy TV:n lähetyksiä.

Kampparit jatkaa Solidsportin kanssa, ottelut striimataan selostettuina Hänskistä, kertoo Jarkko Vahvaselkä, palveluntarjoajan asettamaan 5 euron hintaan.  

FinbandyTv:n esittelyvideo osoitteessa :

https://www.finbandytv.fi/video/s-esittelyvideo-nj120o

 

                           PALVELUKSEEN HALUTAAN

                                       MESENAATTI !

Kämäriltä kuuluu huonoja uutisia, jääpalloväelle ne ovat myrkkyä, murentavat hentoa tekojään pintaa ja panevat jääpalloväen miettimään tulevaa.  Alkavan kauden kynnyksellä tähän ei olisi ollut varaa ja toivotaankin, että lopullista vahvistusta Varkauden suunnalta ei tulisi, onhan tietojen mukaan rahat ja pelimiehetkin koossa, kiitos Kampparien ja JPS:n.

Mesenaatille siis olisi käyttöä jääpallopiireissä, varsinkin intoa puhkuville "mika anttosille", tai kunhan olisi edes oikea mesenaatti, jonka CV:ssä mainitaan muutaman jääpallohallin sponsorointi mahdollisuus.  Utopiaa, saattaa lukija todeta ja sitähän se onkin, ja vankkaa sitä.

                                         Kuva Kampparit/Sari Laanterä

Mika Anttosen, St 1:sen miljardöörin, huhutaan hakevan Olympiakomitean päälliköksi, oiva mies, joka on huolissaan lasten ja nuorten liikkumattomuudesta.  Ajattelee siis samoja asioita, kuin me jääpalloihmiset lajista, jonka eräs kivijaloista on lasten ja nuorten liikunta ja vaihtoehdon tarjoaminen talvisiin liikuntaharrastuksiin.  Joku yhdistävä tekijä jääpalloon siis on. 

Aasinsiltaa 👈👉 pitkin olympialaisiin, jos menee oikein huonosti, nostetaan kädet pystyyn ja vaihdetaan lajia.  Maahockey sopisi, ei tarvittaisi halleja eikä tekojäitä,  kesä ja tekonurmikenttä riittäisi, tasoa ja osaamista löytyisi pienellä treenaamisella.  Ja olisihan laji jo valmis olympialaji, joten sekin ongelma ratkeaisi sillä.  Ei muuta kuin hakemaan "hra Singhiä" mesenaatiksi.  😎

Takaisin karuun mentaliteettiin ja Veparien johtokunnan päätökseen, oli epävarmuutta ja riittämätöntä sitoutumista taustajoukoilta.  Oliko päätös hätiköity.  Varkauden kaltainen pieni teollisuuspaikkakunta asettaa toisaalta vankan haasteen toimijoille ja resursseille, kun talkootyökin taitaa olla menetetty tapa tehdä työtä.  Sopii kuitenkin kysyä 84:n pääsarjavuoden velvoittavuutta.

Seura ilmoittaa pitävänsä välivuoden, toivottavasti vain yhden (jos sitäkään ?) , koska kun ote kirpoaa mailan varresta ja pallo häviää hankeen, asiat tuppaavat vaikeutumaan ja uudelleen järjestäytyminen hankaloituu.

 

 

PELI, JOKA EI SUOSTU KUOLEMAAN.

  Näin otsikoi ruotsalainen Malmön yliopiston liikuntatieteen apulaisprofessori Torbjörn Andersson tutkimuksensa sekä tarinansa jääpallosta ja sen suhteesta ruotsalaiseen urheilukulttuuriin.  Tarinalla lienee kontaktipintoja myös suomalaiseen jääpallokulttuuriin.

  Otsikkoa on toisteltu myös Suomessa, varsinkin nyt, kun kaivattu ja odotettu hallihanke on taas kerran vastatuulessa.  Suomessa, kuten Ruotsissakin jääpallo lajina ankkuroituu kuitenkin syvemmälle jään pintaan, sen perimmäisiä tarkoitusperiä ja tehtäviä ovat kansalaisyhteiskunnan palveleminen ja vaihtoehdon tarjoaminen sekä lajin harrastajille että koko yhteiskunnalle.  

  Jääpallon tulevaisuus on turvassa, jos laji pysyy nykyisessä dynaamisessa menossa mukana.  Lajin on pystyttävä sopeutumaan yhteiskunnan uuteen rytmiin, on löydettävä keinot lajin nykyaikaistamiseen, mutta pidettävä silti mielessä perinteet.  Ruotsista saa hyvät neuvot ilmaiseksi, seurataan vain kehitystä sveanmaalla ja tehdään perässä.  No, ei nyt sentään, mutta sinne päin, onhan siellä onnistuttu säätämään lajille oma tilansa, joka menestyy ja voi hyvin.  On siis edettävä askel askeleelta.

  Nyt jos koskaan elämän ja kuoleman kysymys on halli.  Ja niitä tulisi saada rakenteille useita.  Millä rahalla, sitä en tiedä, mutta tiedän niiden sijoittuvan pääkaupunkiseudulle sekä suomalaisiin jääpallokeskuksiin, joissa nähdään selkeä markkinarako ja mahdollisuus integroida investointi kansalaisten liikuntaan ja sitä kautta hyvinvointiin. 

   

  TV:n vaikutus yhteiskuntaan ja kansalaisiin on kiistaton.  Suomessa YLE näyttää lajistamme yleensä vain loppuottelun, kiitos siitäkin vähästä.  Ehkä saamme sen minkä ansaitsemme ja juuri siksi lajin on kehityttävä, sen harrastajapohjaa tulee kasvattaa, siitä tulee tehdä kiinnostava vaihtoehto yleisölle, nuorisolle sekä edustustasolle.  Silloin olemme ansainneet näkyvyyden ja palstatilan, julkisuus tulee sen myötä.  Koska on niin, että harrastajamäärät kertovat medialle mikä kansalaisia kiinnostaa ja mitä halutaan nähdä ja kuulla.   

  Maaseudun jääpallokaupungit tulevat muodostumaan lajin harrastuksen keskuksiksi, joissa eri maakuntien erityispiirteistä kumpuava mentaliteetti värittää ja rikastuttaa lajia, antaa lajille heimokulttuuria sekä lujittaa yhtenäisyyttä.  Syntyy oman kaupungin/maakunnan tuote, Seura.

  

                  Kuva Kari Nuolinko Kamppari - arkisto

  Fanikulttuuri tulee lajin menestymisen myötä, väriä tunnustetaan ja sen ympärille vihkiydytään, siitä tulee jopa elämäntapa perheittäin omien lasten harrastusten myötä.  Torbjörn Andersson tarkastelee laji- ja fanikulttuuria Ruotsissa loppuotteluiden kautta.  Finaali, kauden loppuhuipennus, kerää pelipaikkakunnalle valtavat määrät faneja, jopa enemmän, kuin jalkapallossa.  Se on perinne, josta ruotsalaiset eivät halua luopua.

  Perinteet siis elävät Ruotsissa ja jääpallo elää perinteiden ja nykyajan välillä sopeutuen aikaan sekä tapoihin.  Siksi se onkin menestyvä vaihtoehto harrastajille.

  Jääpallo syntyi Englannissa joskus 1700 luvun jälkeen, 1800 luvun puolenvälin paikkeilla Nottingham Forest Football and Bandy Club oli ensimmäisiä seuroja, joissa pelattiin bandyä.  Kansainvälisyys on elinehto monelle, niin jääpallollekin.  Kansainvälinen jääpalloliitto FIB on tehnyt hyvää työtä, harrastuspohjaa on laajennettu ja laji hamuaa tosissaan olympialajiksi.  Parhaaseen a-ryhmään kuuluvat Ruotsi, Norja, Suomi, Kazakstan ja Venäjä, lajin MM-turnauksiin on osallistunut toistakymmentä maata. 

      

   

PAKKANENKO PÄÄOSASSA ?

Kova pakkasjakso sattui poikien MM-kisojen ajaksi, kirjoittaja luulee suurimman kärsijän olleen jääpalloväen, harmi, sillä todella tasaisia otteluita pelattiin ja hyvällä tasolla.  Sentään finaaliin saatiin normaali ulkoilmakeli,  joka näkyi myös yleisömäärässä.

  Kampparit hoiti käytännön järjestelyt ja jos saa lainata pääsihteeri Kimmo Huotelinia, myös kirjoittajaa hävettää maineikkaan Hänskin huoltotilat, muutenhan kenttä kaupungin keskellä sai ainakin ruotsalaisilta kiitosta sijainnistaan, hyvä niin.

  Pakkaselle emme voi mitään, napsaisi merkkinsä ilmeisesti myös ottelun striimaukseen ja juhlava (ilmeisesti) opening seremony jäi kotikatsomoissa näkemättä.  Kommentit striimin katsojakentässä kertoivat seuraajien olleen harmissaan tilanteesta, no, joku nokkela kaiveli muutaman kerran näkyvän kanavan framille ja linkitti sen kommenttikenttään, näin saatiin ottelu näkymään.

  Kun näytetään näinkin merkittävä tapahtuma, ainakin kirjoittaja jäi kaipaamaan hidastuksia ja toistoja maaleista yms.- tapahtumista.  Muuten striimaus oli tuttua laadukasta mikkeliläistä tasoa ja laatua lähikuvineen ja kameratekniikoineen.  

  Ennakkokaavailuissa Norja noteerattiin tasapäiseksi kolmikkoon ja se stemmasi, Norskit näyttivät osaamistaan ja kookas joukkue tarjosi tasapäisen vastuksen Ruotsille ja Suomelle.  Joukkue pelasi näyttävää ja kurinalaista jääpalloa Olav Heyerdahlin, Michael Hansenin ja Sondre Ramstadin johdolla.  Joukkueen esitys rauhoittelee jääpalloväkeä, Norja on mukana jääpallon jalossa lajissa jatkossakin.  Hieno suoritus tunturimaan pojilta, sääli, että jonkun oli jäätävä kolmoseksi.

  Ruotsi oli ennakoidun vahva, joukkueen luisteluvoima näkyi pelaajien otteissa ja joukkue luotti pallolliseen pelaamiseensa, tekniikkaa löytyi ja se näkyi mm. varmana ilmapelin hallintana ja narukerän kierrättämisenä alakerran kautta sitkeästi.  Ruotsalaisten aprikoitiin kärsivän pakkaskelistä ja ulkoilmakeleistä, no pakkasta oli ja luntakin saatiin finaaliin.  Tiedä häntä sitten, ainakin finaali ratkesi pitkään palloon, mutta niitähän Ruotsikin viljeli lopuksi.  Lucas Matsson, Alex Gustavsson sekä Rasmus Lundahl näkyivät naapurin tasokkaasta joukkueesta.

                                     Kuvat Finbandy

  Suomi oli kotonaan Hänskissä, eikä ihme, tuttu kenttä ja kommervenkit.  Fyysisen mittarin mukaan pienikokoisin, mutta pippurinenkin, selkeästi yksilöihin nojaava joukkue, joka raatoi niska limassa kuskaten narukerää 2-3:n pelinrakentajan voimin.  Muutama pelaaja nousi parrasvaloihin erityisesti, Simo Huotelin ja Iivo Korhonen etunenässä, mutta myös Oskari Kokko ja Paavo Tapio tekivät mainion turnauksen.  Erikoista ja harjoiteltavaa lienee kulmurit, niistä tulisi saada jotain kotiin viemisiksi, ettei ratkaisu ensi kerralla jää jatkoajalle.

Apropoo, pakkasesta.  Pohjoisen poikia kaikki, eivät jähmettyneet !