MARKKINOINTIA

"Markkinointi tarkoittaa toimenpiteitä, joilla yritys tai muu organisaatio pyrkii edistämään tuotteidensa myyntiä".  Niinhän se on.

Suomalaisessa bandyliigassa viisi joukkuetta suorittaa juuri nyt osaltaan markkinontia pelaamalla tasokasta ja mielenkiintoista jääpalloa.  Bandyliigassa 2022/2023 on nähty tasaisia otteluja, viisikko on lähellä toisiaan ja se antaa mielenkiintoa sarjaan.  Toisaalta sarja on jakautunut selkeästi kahden kerroksen väkeen, sieltä toisesta kurkotetaan yläkerran porukoihin, joku enemmän, jotkut vähemmän.  Kaikilla on kuitenkin halu kehittyä.

Kehityksen esteenä on eittämättä pelaajapula, joka puolestaan johtuu lajin ulkoisista olemuksista, jos sanonta sallitaan.  Yhdeksän bandyliiga-joukkuetta pelaa ja kamppailee lajinsa ja sitä kautta koko jääpalloilun tulevaisuuden puolesta.  Tähän pulmaan on varsin yksinkertainen ratkaisu ja se on markkinointi.  Ylivoimaisesti paras markkinoija on jääpallohallit, joista tässä blogissa on oma kirjoituksensa.

Seurat markkinoivat kukin omilla tavoillaan ja resursseillaan, keinoja ja tapoja on monia mm. seuratyö, juniorityö, edustusjoukkueen näkyvyys ja menestyminen, kotisivujen taso ja näkyvyys, otteluiden taltiointi ja lähetykset, sponsoritoiminta sekä seurahistorian että jääpallo paikkakunnan historian hyödyntäminen.

Mutta tämä ei riitä, tarvitaan lisää lajin markkinointia, ennen kaikkea näkyvyyttä, siis kattomarkkinointia.  Mitä on kattomarkkinointi ja kenen tehtäviin se kuuluu?  Suomen Jääpalloliitto ry on suomalaisen jääpallon kattojärjestö ja sen tehtäviin kuuluu selkeästi mainittu tehtävä.

Jääpalloliitto tekee hartiavoimin töitä jääpallohallien eteen, näin uskon, hyvä niin.  Kirjoittajan käyttäessä omia kanaviaan entisen suurlajin puolesta eri areenoilla, kyseenalaistetaan lajin näkymätön markkinointi, siltä se siis näyttää ulkopuoliselta.  Kysytään myös miksi bandyä ei näy julkisilla kanavilla, miksi se ei saa näkyvyyttä, miksi media ei ole kiinnostunut lajista?  Lajin markkinoinnista tässäkin on kysymys!

Kuva Jukka Laitinen

Jääpallopiireissä ihmetellään myös oman valtakunnallisen sivuston ja keskitetyn informaatiokanavan näkymättömyyttä ja ohutta olemusta.  Tulisiko jonkun sivuston toimia eri tapahtumien ja toimintojen yhdistäjänä sekä ikkunana suurelle yleisölle, kirjoittajan mielestä kyllä.  Sen tulee olla liiton organisoima ja toteuttama.

Perinteisesti YLE näyttää loppuottelun, hyvä edes niin.  Finaalit on Suomessa pelattu aina ulkojäällä, liigajääpallon aikana jopa luonnonjäällä, joka siis historian kirjoihin merkittäköön voittaneen seuran urotekona jääpallon hyväksi.  Mikä sitten olisi Ylen tai muiden tv-operaattoreiden kiinnostus lajiin, jos kamerat ja muut kamppeet voitaisiin sijoittaa sisätiloihin, ei jää arvoitukseksi.

Kattomarkkinoinnin siipien suojaan kuuluu ehdottomasti myös keskitetty yhteinen kanava (striimaus) otteluiden jakamiseksi ja yleisölle tarjottavaksi.  Oikein suunniteltuna ja informoituna toimenpiteellä saadaan seuraajia ja kaivattua näkyvyyttä lajille.

 

                                         MINI WORD CUP

Pohjoismaiset U 16-nuoret mittelöivät paremmuudesta jääpallon seurajoukkueiden Ruotsin turnauksessa Vetlandan jääpallohallissa, kerrassaan loistavissa olosuhteissa.

Kuva Jukka Laitinen

Turnaus järjestetään maailman parhaille seurajoukkueille, Kampparien lisäksi suomalaisjoukkueista oli mukana HIFK ja Vesta Bandy.  Turnausvoiton arvoa nostaa huomattavasti "hallittoman" joukkueen menestys, jopa ylivoima joissakin otteluissa ja voitot joistakin ruotsalaisista seuroista niinkin suurinumeroisesti, kuin ne otettiin.  Kamppari-ryhmän saavutusta korostaa vielä vajaamiehisenä sekä etävalmennettunakin otettu mestaruus että vielä Vetlandan kotihallissa ja runsaan yleisön edessä.  Se lämmittää blogisten mieltä erityisen paljon.

Voitto oli koko joukkueen saavutus, joukkuepelistähän on kysymys. Ilmeistä on, että Kamppari-junnujen kokoonpanoon kuuluu erityistä osaamista joidenkin pelaajien osalta, jopa ylivertaista tekemistä lajin mahtimaan Ruotsinkin pelaajistoon verrattuna.

Erikoisemman aspektin voi nähdä norjalaisjoukkueiden osalta, ainakin numeroiden perusteella ne harasivat Kamppari-ryhmän menestystä vastaan ruotsalaisia tehokkaammin, välierässä jopa pelattiin tiukasti jatkopaikasta.

Mikkeliläisten menestystä ei voi pitää torjuntavoittona, vaikka pitävä puolustus ja loistava maalivahtipeli nousivatkin parrasvaloihin.  Organisoitu joukkuepeli ja ilmeisen onnistunut taktiikan valmistaminen sekä sen toteutus olivat menestyksen avaimia, joiden hienoa tulosta saamme nyt ihastella.

Kampparien U 16-joukkueen menestystä on totuttu seuraamaan Suomen ulkojäillä, nyt nähtiin mihin nuoret kykenevät loistavissa halliolosuhteissa pelatessa.  Mestaruuteen.

  

                      SUORATOISTOLLA NÄKYMÄÄN !

Yleisradio, siis meidän kaikkien suomalaisten yhteinen Yle, näyttää kanavillaan yleensä jääpallon loppuottelun kevättalvisin, kaupalliset kanavat eivät sitäkään .  Olkaamme siis kiitollisia ja onnellisia tästäkin vähästä.

Otteluiden tallentaminen tuo lajille kaivattua näkyvyyttä, palvelee yleisöä mahdollistaen seuraamisen myöhemmin sekä auttaa joukkueita analysoimaan tapahtumaa tarkemmin.  Tärkeä elementti siis koko jääpallopaketin suunnittelussa ja toteutuksessa.

Jääpalloväki suhtautuu varsin ymmärtäväisesti tv-kameroiden poissaoloon jääpallokentiltä, onhan entinen suurlaji hakemassa uutta nousua odotettujen hallihankkeiden myötä, jolloin taltiointi ja koko laji siirtyy uudelle tasolle herättäen myös sosiaalisen median.  

Onneksi on suoratoisto eli striimaus, eikä hassumpi juttu lienekään.  Soveltuvuus on erinomainen ulkokuvaukseen, edullinen ja helposti toteutettava, ei vaadi mittavia investointeja, on jaettavissa helposti,  siis käyttökelpoinen.  Striimata voidaan monella tasolla, "purkitetaan" lähetys sinällään, otetaan mukaan toistot, hidastukset, zoomataan lähikuviin, kuvaavia kameroita voidaan lisätä jne. Kun taltiointeihin liitetään vielä asiantunteva otteluselostus ja kommentointi, ollaan melko lähellä "oikeaa" tv-lähetystä.

Bandyliigan joukkueilla on kirjava määrä striimikanavia, joillakin ei sitten ainuttakaan?  Kaikilla liigan joukkueilla on kuitenkin kotisivut ja sitä kautta seuraajia. Ihmetellä täytyy, että tätä mahdollisuutta tuottaa näkyvyyttä omalle seuralle ja koko jääpallon lajille ei hyödynnetä tehokkaammin.

Voisiko Suomen Jääpalloliitto olla roolissa tässä asiassa?  Voisi ja kuuluisi olla, onhan eräs liiton oleellisimmista tehtävistä lajin näkyvyyden edistäminen.  Ei liene kovin suurikaan ponnistus neuvotella ja sopia keskitetystä striimikokonaisuudesta ja toteutuksesta valitun toimijan kanssa.

Sen olettaisi olevan lajille ainakin tervetullutta ellei välttämätöntä.
   

 

  

  

 

JÄÄPALLOHALLI – SATEENTEKIJÄ

 

Sateentekijöitä sanotaan mahdottoman mahdollistajiksi,  ovat siis sellaisia joiden mielestä asiat vaan jollain mystisellä tavalla saadaan toimimaan vaikeissakin tilanteissa. 

Jos ensimmäisissä jääpallon MM-kisoissa Helsingin Olympiastadionilla oli katsojia liki 15000, se ei ollut tavatonta.  Tavatonta sen sijaan olisi, jos MM-kisat ylipäätään pystyttäisiin Suomessa järjestämään menestyksekkäästi, onhan sääriski niin suuri ja lajia rajoittava.

Jääpalloilun tulevaisuus on hyppysissämme, siis jääpalloväen käsissä ja päätettävissäkin.  Olisi suuri vahinko ja menetys, jos tämä ainutlaatuinen ja pohjoisen poikien lanseeraama laji hiipuisi suomalaisesta sekä kansainvälisestä lajikartasta.  On selvää, että jatkossa jääpallon kilpaurheilu ja harrastaminenkin keskittyy jääpallopaikkakunnille Suomessa, mutta myös niin, että jääpallopaikkakuntia tulee lisää lajin toimintojen ja olosuhteiden parantuessa.  

Hallijääpallo ottaa yleisönsä varsin helposti, kuten jääkiekosta olemme havainneet.  Erilaiset oheistoiminnot kasvattavat jääpallon koko perheen tapahtumaksi, lajin sisäinen markkinointi voimistuu ja kausi pidentyy sekä monipuolistuu erilaisten ottelukokonaisuuksien ketjuksi, joissa pystytään hyödyntämään koko talvikausi luotettavasti ja ongelmitta.

Halli-investoinnit ovat mittavia rakennusprojekteja, mutta eivät mahdottomia.  Toteutettavien hankkeiden ei tarvitse olla monumentaalisia eikä rakenteiltaan hintavia, siitä lienee oiva esimerkki Lappeenrantaan suunnitteilla oleva areena-hanke.  Hankkeessa tullaan hyödyntämään jo olemassa oleva infra, siis alla oleva tekojäärata ja urheilupuisto, ”rakennetaan vain seinät, katto ja katsomo”, voidaan karrikoiden todeta.     

Kasvava yleisömäärä ja sen tuoma taloudellinen voimavara ovat jääpalloseuroille ehdoton eliksiiri ja toiminnan perusta, se mahdollistaa lajin suunnittelun pitkällä tähtäimellä sekä antaa tukevan selkänojan tulevaisuudelle.  Näin suomalaiset erikoisseurat pääsevät hyödyntämään ja toteuttamaan myös yhteiskunnallista tehtäväänsä lasten ja nuorten ohjaamisessa harrastusten pariin sekä elämäntapoihin, joiden tarpeellisuuden tiedämme. 

Ruotsi, se peilattava ja lajin edelläkävijä, on osoittanut, että jääpallo voi olla ja on  vaihtoehto pelien kirjassa, vaihtoehto yleisölle sekä myös edullisempi lajivalinta harrastusurheilulle.  Siksi lajin harrastus- ja kilpaurheiluedellytyksiä on Suomessa edistettävä, niille on luotava aikaa vastaavat edellytykset.
 

Juuri siksi Sateentekijöitä kaivataan ja tarvitaan.